sunnuntai, 12. huhtikuu 2009

Jyväskylän muuri(t)

Maalivahtivalmennuksen rooli on tullut kokoajan tärkeämmäksi. Pelin kehittyessä maalivahtien vaatimus- ja taitotaso ovat nousseet huimasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Suomesta on maalivahtivalmentajien kärjessä olleet Urpo Ylönen, Pasi Nurminen ja suuren yleisön silmissä tuntemattomampi Jukka Ropponen. Viimeistään nyt olisi kuitenkin aika nostaa esille Jyväskylässä vakuuttanut Ari-Pekka ”Kenkä” Siekkinen. Näytöt Jyväskylästä ovat olleet sitä tasoa, että Helsingissä katsellaan kateellisena.

 

Jyväskylässä on varsinkin tällä kaudella ollut sanalla sanoen erikoinen tapa peluuttaa maalivahteja.  Joukkueessa on käytännössä kaksi tasavahvaa maalivahtia ja peliaikaa jaetaan ulkopuolisen silmin mystisellä tavalla. Esimerkiksi ensimmäisen finaaliottelun voittanut Sinuhe Wallinheimo vaihdettiin toiseen otteluun. Kovin usein ei finaaleissa ole vaihdettu vain yhden maalin päästänyttä maalivahtia voitto-ottelun jälkeen. Tässä tilanteessa peluutus korostui, mutta vastaavia episodeja ollaan nähty ympäri kauden. Mediassa päävalmentaja Risto Dufva on ollut pääpiru tämän peluutuksen takana, mutta olisi erikoista ellei Kenkä olisi myös yksi vastuullisista henkilöistä. Syitä peluutukseen on etsitty monista eri näkökulmista. Todennäköisimpinä vaihtoehtoina on pidetty poikkeuksellisen hyvää ja rohkeaa tapaa nähdä päivän kunto, vastustajan skouttauksen vaikeuttaminen  ja halu vetää joukkuehenkeä ylös erityisen tiukalla sosiaalipeluutuksella. Oli lopullisena syynä mikä tahansa, on joukkueen tapa toiminut loistavasti.

 

Toisaalta peluutuksesta ei olisi mitään apua jos maalivahtien taso olisi luokatonta. Olisiko esimerkiksi Jokerit pystynyt peluuttamaan maalivahtejaan tällä kaudella samalla kaavalla? Tuskin, joukkueen maalivahtien taitoerossa oli kuitenkin niin huima tasoero. Jypillä on tällä hetkellä riveissään kaksi liigan kärkitason kaveria, ehkä jopa hiukan yllättäen. Wallinheimo tuli Jyväskylään noin puolivuosikymmentä takaperin, mutta hän oli taustoiltaan enemmänkin kakkostason kiekkokiertolainen kuin tähti. Liigassa hänen tilastonsa oli Lukon riveistä parhaimmillaankin vain kohtuullisia, Pohjois-Amerikan alasarjoissa hän ei ollut lähelläkään vakituista NHL-paikkaa (vaikka laskennallisesti hän olikin lähes Colorado Avalanchen mies) ja Saksan maine ei kiekkopiireissä ollut paras mahdollinen. Ruotsissa otteet olivat jo parempia, mutta silti ”Sinkun” todellinen läpimurto oli kausi 2005-06. Pekka Tuokkola oli ennen viime kauden alkua vielä todellinen Mr. Nobody Jyväskylän ulkopuolella. 22 Ottelua liigaa edellisellä kaudella ja pallottelu Mestisjoukkueiden välillä eivät olleet vielä sellaisia näyttöjä, joilla jaksettaisiin kiinnostua miehestä, varsikin kun Wallinheimo oli lyönyt itsensä läpi todelliseen eliittiin. Käytännössä Tuokkola hyppäsi kertaheitolla yleisön tietoisuuteen Sinkun lähdettyä Venäjän valloitukseen. Hyvin sujuneen kauden jälkeen miehen arveltiin suuntaavaan muualle, sillä ennakkoon hän oli kuitenkin vain Sinkun kakkosmies.

 

Itse olen tämän kauden aikana kysynyt itseltäni monta kertaa onko sattumaa, että juuri Jyväskylässä on saatu kahdesta kiertolaisesta koulittua liigan selvästi paras maalivahtikaksikko. Molemmat miehet ovat torjuntatyyliltään melko erilaisia, mutta jotain yhteistä heillä kuitenkin on: kumpikaan ei tunnu häkeltyvän virheistään. Yleensä maalivahdeilla tuntuu pakka leviävän hetkeksi virheen seurauksena, mutta Jyväskylässä yleensä kaava on yksinkertaisen rujo: maski ylös, huikka vettä ja jatkaminen totutulla tasolla. Virheitä ei jäädä pelin sisällä miettimään, vaan ne puretaan vasta ottelun jälkeen. Itse muistelisin Siekkisen olleen juuri tällainen maalivahti hänen pelatessa Espoossa.

 

Kaiken kaikkiaan Jypin tämän vuoden mestaruuden (kai tässä vaiheessa voi jo sanoa näin?) ratkaisi maalivahtipeli. Jos joukkueelle tehdään kolmessa finaaliottelussa huimat 2 maalia ja joukkueesta on kaksi maalivahtia kohtuullisella pelimäärällä kärjessä päästettyjen maalien keskiarvossa, ei selittelyille pitäisi jäädä sijaa. Yksilöinä nämä miehet eivät ole liigan parhaimpia, mutta vastaavaa parivaljakkoa ei aivan heti tule vastaan.

keskiviikko, 8. huhtikuu 2009

Porilaisen hulluuden haihtuminen

Ässien kaudesta 2008-09 ei odotettu mitään kevään 2006 tapaista tuhkimotarinaa, vaan runkosarjan 12. sija oli melko odotetunlainen. Pudotuspelit jäi lopussa viiden pisteen päähän, eli muutamalla virheellä vähemmän olisi Porissa saatettu pelata keväällä iloisempia pelejä. Runkosarjassa Ässät jäi omaan mieleeni varsinkin Pulkkisen debyyttiottelun yhteydessä. Joukkue pelasi hyvää kiekkoa ja ennen kaikkea mukana oli tunnetta. Joku sanoisi sitä porilaiseksi hulluudeksi.

 

Tulosurheilussa ei tyylipisteitä jaeta, vaan tulos ratkaisee. Ässien hyvistä runkosarjaotteista ei paljon ole ollut apua, vaan joukkue on jo pelannut järkyttävän kauden. Vielä tätä kirjoittaessa joukkue ei ole pudonnut, mutta totuudennimissä pitää sanoa, että putoaminen olisi enää vain kosmeettinen haitta. Joukkueen tulevaisuuden kannalta säilyminen liigassa olisi tärkeä asia, mutta jo nyt kauden kokonaisarvosana on pohjamudissa. Joukkueen peli on runkosarjan jälkeen ollut jotain säälittävän ja surkuhupaisan välimaastosta, pelaajista hyvin harvaa näyttää edes kiinnostavan ja jos vaasalaiset ovat lähempänä liigapaikkaa kuin porilaiset, ei kovin moni porilainen voi hymyillä. 

 

Muutama kausi takaperin Ässät pelasi tähän aikaan vuodesta liigan kärkipelejä, sen otteluissa oli sähköinen tunnelma ja pelaajat kentällä pelasivat taitojensa ylärajoilla. Jos nykyistä ässäpakkaa vertaa tuohon, yhdistäviä tekijöitä ei kovin montaa ole. Hopeakauden tärkeimmistä pelaajista paikalla on käytännössä enää vain Kivenmäki ja Peltonen. Tosin joukkueen kannalta heistä olisi ollut helpompi luopua kuin esimerkiksi Komarovista, Kuuselasta saatikka liigan parhaasta pelaajasta, Riksmanista. Joukkueessa on tehty käytännössä kaikki väärin, niin raju on pudotus ollut. Jo kauden alussa todettiin tarve saada mukaan muun muassa puhdas maalintekijä. Mitä teki Helsingistä kengitty Matikainen? Hommasi uuden kakkosmaalivahdin Tshekistä. Kiekolliselle pakille olisi myös ollut tilausta. Haarukkaan jäi nelikymppinen pohjoisamerikkalainen neloskentän raataja. Toisaalta Matikaisen puolustukseksi nämä hankinnat eivät lähtökohtaisesti olleet niin huonoja kuin Porissa on parina viime kautena nähty. Nyt tulleilla pelaajilla oli sentään mahdollisuudet onnistua toisin kuin esimerkiksi kauden alussa testatuilla venäläispelureilla.

 

Heikoista hankinnoista huolimatta Ässät oli paperilla sellainen porukka, jonka ei olisi pitänyt karsia, saatikka hävitä vähintään kolmea kertaa alemmalla tasolla pelaavaa joukkuetta vastaan. Syyttävä sormi osoittaakin penkin taakse. Suhonen on tehnyt pitkän elämäntyön kiekon parissa, mutta auttamatta mies on nyt suurin yksittäinen henkilö Ässien turmion tiellä. Suhonen ei näytä pystyvän motivoimaan pelaajiaan ollenkaan, vaan tuntuu luottavan täysin näiden omaan tekemiseen. Systeemi saattaa toimia NHL:ssä, mutta Suomessa se on lähes täysin tuhoon tuomittu. Pelin sisällä Suhonen tuntuu olevan katsojan roolissa. Keskivertokatsojalta tulee enemmän ohjeita pelaajille, pelin tapahtumiin ei reagoida käytännössä ollenkaan ja lehdistötilaisuudessa riittää vielä ääntä pauhata sakkojen edestä. Vielä kun Ässien erikoistilannepelaaminen on heikolla tasolla, ei ihmeitä tule odottaa. Ero vastapuolen Juhani ”79” Tammiseen on valtava. Tami elää pelissä sisällä, reagoi tilanteisiin nopeasti, motivoi, psyykkaa ja hommaa lehdistötilaisuuksien sakot käheällä äänellä.

 

Porilaisen kiekkoilun kannalta karsinnat ovat olleet karmeaa katsottavaa. Tippuminen saattaisi johtaa usean vuoden alempien sarjojen kiertämiseen tai pahimmassa tapauksessa jopa konkurssin lähtölaskentaan. Jos Ässät kuitenkin säilyy liigassa, tulee kaudesta 2009-10 lähtökohtaisesti tätä kautta hankalampi. Huono tilanne ei kuitenkaan aina ole maailmanloppu. Nyt esimerkiksi finaaleja pelaava oululaisryhmä on kokenut taivaan ja helvetin, ainakin moraalista pronssia voittanut KalPa on kokenut konkurssin ja putoamisen, Jokereiden 1990-luvun dynastiaa edelsi pitkä lamakausi, jne. Esimerkkejä löytyy lukuisia.

 

Kokonaisuutena karsintoja voi pitää onnistuneena tapahtumana. Ottelut ovat tasaisia, niissä on oikeasti panosta ja ennen kaikkea Sportin kannattajat ovat olleet sellaisessa hurmoksessa, että se ei voi olla tarttumatta aina kotisohvalle asti. Jopa kuulokkeiden välityksellä. Toivoa sopisikin, että näitä pelejä jatkettaisiin selvin säännöin ja sanamuodoin tulevaisuudessakin. Jotta otteluista saataisiin mahdollisimman tasaisia, pitäisi parhaimpien Mestisjoukkueiden pystyä rakentamaan joukkuettaan pidemmällä aikavälillä. Nyt esimerkiksi TuTo esimerkiksi TuTolle sattui niin kutsuttu välivuosi Lehkosen lähdettyä floppaamaan Helsinkiin ja joukkueen kärkimiesten kaikottua. Jos karsinnat tulevat pysyäkseen, tällaisiin välivuosiin olisi varaa. Jos karsinnat poistuvat, pitäisi joukkueiden suurella rahalla pyrkiä joka vuosi kiinnittämään avainpelaajiaan väkipakolla. TuTon tapauksessa siis aiempien vuosien menestys olisi käytännössä pyyhitty pois ja pakotettu nousua tahtova joukkue ottamaan taloudellinen riski.

 

Osittain Sport tullee kärsimään juuri liigakarsintojen epävarmuudesta ja ennen kaikkea aikatauluista. Kauden alussa joukkue pitkin siis rakentaa siten, että pelaajat olivat Mestistasolla kovia tekijöitä mutta silti liigatasolle sopimattomia. Ne harvat liigatasoa olevat pelaajat ovat sitten joko pelkän vuoden paperilla mukana tai hinnaltaan sitä luokkaa, että toimistolla on nähty painajaisia. Toisin sanoen Sportin ensi kauden joukkuetta ei vielä ole voitu täysin rakentaa, sillä sarjatasoa ei vielä tiedetä. Jos joukkue rakennettaisiin liigaa ajatellen, olisi karsiutuminen taloudellinen katastrofi. Jos joukkue rakennetaan Mestistä ajatellen, Vaasassa ei kovin montaa voittoa juhlittaisi ensi kaudella jos nousu osuisi kohdalleen.

 

Lähdetään ajatusleikkiin ja mietitään tilanne, jossa Sport on varmistanut liigapaikan. Huhtikuun puoliväli häämöttää, avainpaikoille ei ole vielä sopivia pelaajia ja suurin osa sopivista omaa jo sopimuksen muualle tai ovat jo pitkällä neuvotteluissa. Mistä Sport saisi liigakriteerien mukaisen lauman raavittua kasaan? Todennäköisesti vastaus olisi melko tyly: liigan tämän kauden huonoimman joukkueen riveistä. Ässiltä suurin osa pelaajista etsisi saman tien uuden seuran ja noilla näytöillä kovin moni pelaaja ei saisi liigasopimusta käytännössä kuin pakon edestä. Itse veikkaankin, että jos Sport nousee, vähintään 4-5 pelaajaa siirtyy Porista Vaasaan. Jos karsinnat olisi pidetty esimerkiksi runkosarjasijoitusten perusteella ja pelattu heti runkosarjan loputtua, olisi nousevalla joukkueella aivan erilaiset mahdollisuudet vahvistua ensi kaudeksi. Tämä olisi sekä liigan että Mestiksen etu: nousevista joukkueista ei tulisi liigaan pisteautomaatteja.

 

Kävi jäljellä olev(a/i)ssa ottelu(i)ssa otteluissa miten tahansa, Ässien kaudesta 2008-9 tuli painajainen, Sport yllätti kiekkokansan ja karsinnat saivat parasta mahdollista mainosta. Toiset hävisivät, toiset voittivat.

tiistai, 31. maaliskuu 2009

Nettilähetykset - ollako vai eikö olla?

<!-- /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman";} @page Section1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->

Vaasassa on viime viikot eletty sellaista kiekkokuumetta, että helsinkiläistä oikein hirvittää. Mestiksen finaaleja katsoessa ei voinut välttyä ajatukselta, että Vaasassa ollaan tosissaan haluamassa nousua. Kun karsintapaikka varmistui mestaruuden myötä, nousi kuume huippulukemiin. Tästä osoituksena oli Sportin kannattajien vyöryminen Poriin. Yksi erittäin suuri ongelma näissä karsinnoissa kuitenkin on. Niitä ei televisioida missään, vaikka kiinnostusta jo pelkkiin finaaleihin oli huimasti. Nyt on käynyt niin, että kauden ehkäpä tunteikkaimmat pelit Suomen kamaralla jää väliin sadoilta tuhansilta ihmisiltä. Jos liiga pidetään avoimena, tulisi ensi kauden televisiosopimuksia tehdessä huomioida myös karsinnat. Nämä pelit kiinnostavat yleisöä.

 

Sport on pyrkinyt korjaamaan televisioinnin puutetta jakamalla nettikaistallaan streamia otteluista. Ajatus on suorastaan loistava, mutta valitettavasti toteutus on tämänpäiväisen perusteella jotakin luokattoman ja surkuhupaisan väliltä. Sport ilmoitti myyvänsä 2 000 tunnusta 5€ kappalehintaan. Näillä tunnuksilla olisi pitänyt pystyä katsomaan Internetyhteyden kautta ottelua. Nyt vain kävi niin, että varattu kaista ei tunnu riittävän edes 2 000 katsojalle, vaan Jatkoajan keskustelupalstat täyttyvät valituksista. Sport siis käytännössä laskuttaa tuotteesta jota se ei pysty tarjoamaan. Tämä on kuitenkin vain tekninen ongelma. suurin virhe tuli tehtyä siinä, että kaistaa varattiin alunperinkin vain tuolle kahdelle tuhannelle. Kysyntää olisi varmasti ollut reilusti enemmänkin, mistä osoituksena oli tunnusten loppuminen kesken jo hyvissä ajoin. Tietenkin ilman mainostusta esimerkiksi pääkaupunkiseudulle.

 

Ajatus nettilähetyksistä on suorastaan loistava. Sportin tapauksessa halli tullaan karsinnoissa myymään loppuun vaikka ottelu lähetettäisiin suorana TV-lähetyksenä parhaaseen aikaan, näytettäisiin isoilta ruuduilta ympäri kaupunkia, selostettaisiin radiossa ja jaettaisiin Internetissä. Toisin sanoen näillä lähetyksillä Sport pystyisi tekemään kymmeniätuhansia euroja ”ylimääräistä” voittoa ja tarjoamaan liputtomille mahdollisuuden tukea joukkuetta ja samalla viihtyä. Internetkaista ei maksa erityisen paljon ja markkinoinnin voisi hoitaa ostamalla mainospaikan Jatkoajasta ja lähialueiden lehdistä. Asiakaspalvelun ja mediamyynnin voisi jättää toimiston tyttöjen huoleksi ja selostuksen, kameroiden ja mahdollisen leikkauksen ei pitäisi tuoda liikaa kuluja.

 

Tein pieniä laskelmia perustuen jollakin tavalla realistisiin lukuihin. Tulos oli melko karu. 5 000 katsojan saavuttaminen 5€ hinnoilla olisi täysin realistinen arvio oikealla markkinoinnilla. Tästä tuloja saataisiin 25 000€. Toimistolla tarvittaisiin asiakaspalveluun muutama henkilö, jotka 30€/h kuluilla per työtunti tekisivät neljän tunnin lähetyksessä 2*30€*4 = 240€ kuluerän. Palkkaan on laskettu työeläkemaksut ja muut mukavat. Mediamyynnin pitäisi sujua normaalina työaikana, jolloin en näe sen hinnan määrittelyssä järkeä. Mainospaikkojen oston ja myynnin voisi katsoa painottuvan niin, että nollatulokseen päästäisiin. Tämän pitäisi olla mahdollista myymällä mainostilaa lähetyksestä. Jos kaistan, kuvaajien ja selostajien budjetiksi laitettaisiin yhteensä esimerkiksi 4 500€, oltaisiin lopussa hiukan yli 20 000€ voitolla. Käytännössä suurempiinkin voittoihin olisi mahdollisuus, sillä nyt kaistalle ja toimittajille on varattu melkoinen potti. Lisäksi mainosmyynnillä olisi mahdollisuus saada kasaan lisää euroja. Ongelmana on kuitenkin aikataulu ja maine. Kuten tänään nähtiin, toimistolla ei olla oltu täysin hereillä. Seuraava kotiottelu taitaa tulla liian aikaisin, eli suuria muutoksia ei välttämättä ehditä tehdä. Lisäksi nykyiset ongelmat eivät vaikuta ainakaan positiivisesti kuluttajien luottamukseen.

 

Liigassa vastaavan järjestäminen ei liene ainakaan suuressa mittakaavassa edes tavoiteltavaa nykyisessä ilmapiirissä. Ottelut on erittäin harvoin runkosarjan aikana loppuunmyyty ja yhdestä katsojasta tuleva voitto lienee taloudellisesti merkittävämpi silloin, kuin katsoja on katsomossa. Toisin sanoen Internetlähetykset söisivät joukkueiden taloutta kannustamalla ihmisiä jäämään kotiin. Lisäksi televisio-oikeuksien haltijat määrittelevät jo nyt erittäin tarkasti joukkueiden julkaisemaa videomateriaalia. Sopimusten tarkistuttaminen tuskin tulee kysymykseen, sillä jos liigajoukkueet tahtoisivat saada toisen osapuolen kannalta selvästi heikentävää parannusta, tulisi heidän antaa jotain vastineena. Tästä johtuen joko televisioinnista saatavat rahat vähenisivät tai televisioitavien otteluiden määrä kasvaisi. Jo tällä kaudella on nähty miten televisiointi vaikuttaa negatiivisesti pääsylipputuloihin. Näistä seikoista johtuen uskaltaisin väittää, että liigassa vastaava järjestely toimisi vain ja ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa joukkueella on vetovoimaa ja auttamattoman pieni halli.

tiistai, 17. maaliskuu 2009

Titaanien taisto - Jokerit versus Kärpät

<!-- /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman";} @page Section1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->

Taas vaihteeksi pitänee kirjoitella ja jopa julkaista uutta juttua. Opiskelijajutut (hikisten koulutöiden lisäksi se viihteellisempi puoli…), muutto ja motivaation puute on nyt hiukan haitannut tahtia. Täysin omaksi iloksi kirjoittelu saattaa muuttua nopeaksi palkattomaksi työksi jos sitä motivaatiota ei löydy. Toisin sanoen kirjoittaminen on vähän kuin tiettyjen liigapelaajien peli tällä kaudella, tietenkin sillä erotuksella että minun tililleni ei laiskottelusta tipu lantteja. Tosin niin ei käy muutenkaan…

 

Ennakkoon puolivälieräpareista Jokerit-Kärpät oli herkullisin vaihtoehto kiekkofaneille. Joukkueet kuuluvat molemmat liigaseurojen raskaaseen sarjaan, joukkueet ovat kohdanneet toisensa useasti pudotuspeleissä viime vuosina ja kummankaan runkosarja ei ollut aivan toivotunlainen. Kärpät tippui nopeasti mitäänsanomattomien otteiden jälkeen CHL:sta ja runkosarjan ollessa puolivälissä puhuttiin välivuodesta. Jokerit puolestaan taistelu viimeisille kierroksille asti jopa runkosarjan voitosta, mutta totuuden nimissä joukkueen peli on ollut uskomatonta kuraa. Tuloksellisesti hyvä kausi johtui täysin Riksmanin hyvistä otteista, ilman häntä kausi olisi saattanut päättyä aivan täydelliseen mahalaskuun. Lähtökohdat mielenkiintoiselle sarjalle oli siis olemassa. Kärppien  peli oli ensimmäisessä ottelussa kuitenkin aivan suvereenia. Joukkue pelasi hyvin Jokereiden keskittyessä aivan muuhun, Tarkki otti erävoiton Riksmanista ja helsinkiläisten otteista paistoi hermostuneisuus. Toisessa ottelussa nähtiin aivan erilainen Jokerit, mutta tappio toisessa jatkoerässä oli kova niitti.

 

17.3.2009 Pelatun ottelun päätin katsoa paikallisessa kuppilassa keskittyen pääsääntöisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen ja virvoitusjuomiin. Omasta telkkarista luovuin muuton yhteydessä ja narripakan tämä kausi ei saanut vakuutettua minua sijoittamaan lippuun. Ennakkoon pidin ottelua täysin selvänä, enkä uskonut Jokereiden esittävän juurikaan mitään. Hanlon ei ole käytännössä koskaan valmentanut pudotuspeleissä, viime ottelussa tuli takkiin harmittavasti jatkoajalla, huhut joukkueen sisältä kertovat luottamuspulasta valmennusta kohtaan ja Kärpiltä on Normion ja Paakkolanvaaran johdolla noussut esille myös heikon runkosarjan pelanneita yksilöitä. Valmistauduinkin otteluun jättämällä vedon Kärppien voitosta heti saavuttuani kotiin, heittämällä koulurepun nurkkaan ja painuvan paikalliseen riisumatta edes takkia yltäni. Kiikarissa oli siis enemmän pitkän päivän nollaaminen kuin jääkiekko-ottelun tarkka ja seikkaperäinen seuraaminen.

 

Ottelun nähneille ei tarvinne erikseen kertoa, että varsinkin helsinkiläisen kiekkodiggarin ilta ei ainakaan mennyt pilalle ottelun takia. Telkkaria tulikin tihrustettua ennakoitua tarkemmin, tiskillä ei kovin montaa kertaa tullut käytyä ja juttelukin keskittyi lopulta ottelun kommentoimiseen. Jokerit esitti hiukan yllättäen erittäin tiukkaa pudotuspelikiekkoa samalla kun Kärppien paitaan näytti hiipineen tyytyväisyys. Lieneekö joillekin oululaisille jääneen viime ottelusta sama tunne kuin minulle? Kärppien avauserä ei ollut huono, mutta pelin edetessä valtikka siirtyi kokoajan selvemmin helsinkiläisille. Viimeisessä erässä kentällä oli käytännössä vain yksi joukkue ja se näkyi jokaisella osa-alueella. Jokerit oli kentällä parempi, ärsyttävämpi, fyysisempi ja ilkeämpi. Joukkue haki hyvin yliotetta seuraavaan kohtaamiseen, muun muassa Tomek Valtonen oli kokoajan ärsyttämässä vastustajaa ja Joe Tenutelta näkyi useampi selvä poikittainen maila.

 

Ottelun erikoisuus nähtiin ottelun viimeisillä minuuteilla. Sami Helenius ja Pasi Nielikäinen ylivoimassa saattanee tuntua alkuun huonolta vitsiltä, mutta seuraavaa ottelua  ajatellen kyseessä saattoi olla merkittävä pariminuuttinen. Kärpät kävi erittäin kuumana loppuhetkillä, eikä vähiten huonon tuomarilinjan ja jokeripelaajien ärsytyksen takia. Ottelu oli jo ratkennut, joten ylivoimamaalilla Jokerit ei olisi saavuttanut mitään. Tällä ratkaisulla jokerivalmennus sai kärppäpelin selvästi siistimmäksi ja sai todennäköisesti otettua niskalenkin vastustajasta: kuumana käyneille kärpille muistutettiin helsinkiläisten raskaammasta arsenaalista. Seuraavassa ottelussa takaraivossa tämä saattaa vielä paistaa näin lyhyellä valmistautumisajalla. Pudotuspeleissä tällaisilla asioilla on merkitystä ja sen tietänee myös Lehkonen. Jos muistini ei nyt petä, niin mies käytti Turussa valmentaessaan Peltosuota (197cm/105kg) samanlaisessa roolissa ottelun loputtua.

 

Totuuden nimissä on mainittava, että Canalilla näytetty ottelu ei ollut mikään unohtuman elämys. Kärpät ei varsinaisesti vakuuttanut ja tuomarit näyttivät taas minkä takia liigaan olisi syytä saada oikeasti ammattimaiset tuomarit. Vaikka olenkin tyytyväinen Jokereiden voittoon, on pakko tunnustaa samaan hengenvetoon tuomarilinjan suosineen selvästi kotijoukkuetta. Muun muassa Aarnion jäähy oli erittäin kiistanalainen tilanne. Jäähy oli perusteltu, mutta pudotuspelitunnelmaan mukautuen olisi joko pitänyt laittaa molemmilta yksi mies jäähylle tai jättää jäähyt kokonaan pois. Jokerit sai hieman kyseenalaisen ylivoiman, jonka aikana ottelu käytännössä ratkesi. Helposti vihelletyn jäähyn jälkeen kuittaus tuli välittömästi ja Kärpät ei enää pystynyt kokoamaan rivejään kolmanteen erään.

 

Käytännössä tämä ottelu toi aivan uutta eloa sarjaan. Jos Kärpät olisi vienyt tämän ottelun, oltaisiin torstaina Oulussa pistetty sarja katki. Pakkovoiton ottaminen nosti aivan varmasti itseluottamusta, muistutti Kärppiä työnteon tärkeydestä ja puhalsi uutta eloa sarjaan. Lisäksi tunteiden kuumeneminen ottelun lopussa loi hyvät lähtökohdat Ouluun. Jos tässä vaiheessa voi lyödä vetoa, niin itse sanoisin seuraavan ottelun voittajan pelaavan välierissä.

maanantai, 17. marraskuu 2008

Karalahden toinen erä

Aikanaan kirjoitin artikkelin Jere Karalahden silloisista sekoiluista. Nimesin artikkelini niin, että hovioikeuden päätöksen jälkeen olisin voinut hyvin jatkaa kirjoittamista. Nyt olen ollut tauolla kirjoittamisesta eikä hovioikeuden päätöstäkään ole tullut, mutta silti nyt on aivan pakko kirjoittaa se toinen osa. Tällä kertaa Karalahti on taas kerran median hampaissa huumeiden takia. Jos alkoholia ei lasketa mukaan, tämä on jo kolmas kerta miehen uralla: ensimmäiseksi mies käytti, sen jälkeen tuomittiin rahoituksesta ja nyt miestä syytetään käytöstä, hallussapidosta ja/tai levittämisestä.

 

Jotta tämä artikkeli aukeisi lukijalleen, olisi syytä lukea pohjustus ja katsoa kuvat iltapäivälehtien artikkeleista. IS:n artikkeli löytyy esimerkiksi osoitteesta http://iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1616970

 

Tällä hetkellä ilmoille on tullut tieto siitä, että Karalahdesta on kaksi kuvaa aamuyöstä 7.3.2007. Toisessa kuvassa näkyy valkoinen minigrip pussi ja toisessa Jere, jonka silmät seisovat ja jolla on jotain toisessa sieraimessaan. Mietitäänpä tilannetta: mies on tuomittu huumausainerikoksesta nyt kahdesti, hän on viettänyt aikaa hämärien järjestöjen kanssa ja hän on polttanut päihteitten käytöllä monta siltaa takanaan. Nyt ilmaantuu kuva, jossa hänellä näyttäisi olevan jotain nenässään. Tässä vaiheessa moni laskee yhteen miehen historian ja kuvan välittämän viestin: pakko sen on olla huumausainetta. Olosuhteita ei siis voi pitää erityisen mukavina tai välttämättä edes Karalahden kannalta katsottuna edullisilta.

 

Hämäristä lähtökohdista huolimatta pitää kuitenkin muistaa millä vuosiluvulla eletään. Tällä hetkellä suurelle yleisölle on näytetty kaksi melko huonolaatuista kuvaa, joista ei varsinaisesti pysty sanomaan varmuudella mitään. Jos tämä on ainoa todiste, niin heikoilla mennään. Ei olisi nimittäin mikään varsinainen taikatemppu tehdä Photoshopilla vastaavanlaisia ”todisteita” ketä tahansa vastaan. Toisekseen kuvien perusteella voidaan ehkä epäillä, mutta todistusaineistona tuo ei ainakaan maallikkoa vakuuta.

 

Vaikka pidän salaliittoteorioita hauskoina, en yleensä jaksa ottaa niitä todesta. Viihde ja todellisuus onkin syytä pitää erillään. Toisaalta tässä tapauksessa tuntuu olevan jotain vialla. Minkä takia syyttäjä lähtisi mediahuomion takia raskaaseen oikeusprosessiin näillä todisteilla? Ammattimiesten ollessa kyseessä motiivina tuskin on ainakaan henkilökohtaiset asiat, katkeruus tai mikään vastaava. Itse keksin vastaukseksi seuraavat seikat: A) Syyttäjällä on muitakin todisteita, B) tällä yritetään saada aikaan negatiivista mielikuvaa, joka vaikuttaa hovioikeuden päätökseen Jeren ”ensimmäisestä erästä”  tai C) syyttäjällä on vankka usko näihin todisteisiin. Tarkastellaanpa näitä yksitellen.

 

A)    Itse pidän tätä todennäköisimpänä vaihtoehtona. Pelkästään kaksi kuvaa ei tunnu kauhean vakuuttavalta ja tässä vaiheessa prosessia uusia todisteita saattaa ilmaantua jo pelkästään mediahuomion ansiosta. Lisäksi puheet juuri kokaiinista tuntuu oudolta: eikö kyseessä voisi olla esimerkiksi amfetamiini? Tästä pääteltynä joku paikalla olleista Jeren ”kavereista” on saattanut kertoa oman versionsa ja mahdollisesti pyrkinyt vähentämään omaa syyllisyyttään. Tässä tapauksessa ongelmana on kuitenkin sana vastaan sana periaate: Jeren sana vastaan hänen ”kaverinsa” sana ei olisi varsinaisesti pitävä todiste.

B)     Tämä kuulostaa aika paljon TV-sarjoista vedetyltä vaihtoehdolta. Oikeusprosessi vie kuitenkin rahaa, aikaa ja vaivaa, joten ajatus tuntuu melko naurettavalta. Toisaalta viime oikeudenkäynnin yhteydessä moni oli tyytymätön syyttäjään, joten tässä saattaisi olla paikka korjata hieman tuota tapahtumasarjaa.

C)    Maallikkona tämä kuulostaa vaikeasti uskottavalta, vaikkakaan ei täysin uskomattomalta. Ensinnäkään kuvista ei pysty varmuudella sanomaan onko Jeren nenässä kuivunutta räkää, kokaiinia, leivinjauhetta vai mitä. Toisekseen kuva minigrip pussista ei taida olla kauhean pitävä todiste: pussin sisältö voi olla mitä tahansa sallituista lisäravinteista aina huumeisiin. Toisin sanoen siis todistustaakka näillä kuvilla voisi olla järkyttävän suuri ilman muita todisteita.

 

Aika saa näyttää mitä tästä tapauksesta tulee. Todennäköisesti lähiaikoina taustat alkavat valottua ja meille tuulipukuisille kadunmiehillekin kerrotaan tarkempia yksityiskohtia. Siihen asti voimme vain spekuloida, väitellä tai jättää asian huomioimatta. Iltapäivälehdet saavat kuitenkin syytä juhlaan: uutisotsikoita ei pitäisi olla vaikea keksiä nyt muutamaksi viikoksi.