16.3.2008 Ei jäänyt mieliin ainakaa tylsänä kierroksena. Maaleja tehtiin keskimäärin 7,5 ottelua kohden, jäähyjä 48min, pelaajia loukkaantui ja nähtiinpä yhdessä erässä peräti kaksi puskemista. Vielä kun yksi ottelu ratkesi vasta jatkoajalla, yksi yhden maalin erolla ja kaksi ottelua meni tiukoiksi, voisi kierroksen luulla olleen fanin unelma. Itse en ainakaan allekirjoita tuota.

Valitettavimpana tapauksena kierrokselta jäi mieleen Jypin Forsbergin kauden päättyminen ikävällä tavalla. Vaikka tuomari passittikin vastapuolen suihkuun, voitaisiin puhua enemmänkin valitettavasta törmäämisestä. Vähän vastaava tapaus sattui Ilmalassa Tobias Salmelaisen taklattua Pelicansin Sopasta. Onneksi sentään pelicanspeluri pystyi jatkamaan peliä, joten pahempaa vammaa tuskin syntyi. Vaikka pleijareissa intensiteetin pitääkin nousta ja rapatessa roiskua, ei tällaisia hetkiä tekisi mieli kokea. Onneksi sentään ainakaan videoiden perusteella ei näitä voi kutsua tahallisiksi vahingoittamisyrityksiksi.

Toinen ääripää oli kierroksen sikailut. Vaikka näiden takia kukaan pelaaja ei ilmeisesti loukkaantunut, ei näitä voida pitää peliin kuuluvina. Itse olen henkilökohtaisesti nähnyt Suomessa kaksi kertaa puskun tai päällä lyömisen, kuten virallinen termi kuuluu. Nämä molemmat tapahtuivat B-juniorien ykkösdivisioonan otteluissa. Tällä kertaa kuitenkin Tampereella nähtiin kaksi vastaavaa tekoa yhden erän aikana. Tekoja ei voi puolustella oikeastaan millään ja ne osoittivat täyttä kunnioituksen puutetta. Kova taklaus tai nyrkkihippaset tehoaisivat mitä todennäköisemmin paremmin oman joukkueen herätyksenä ja vastustajan pasmojen sekoittamisessa. Vielä kun kierroksen päätteeksi Pelicansin Toni Koivunen sai 5+20 minuuttia poikittaisesta mailasta jatkoerän lopussa, ei mistään siististä kierroksesta voida puhua. Tunteiden kuumeneminen tuollaisen kieputuksen päätteeksi ja ottelun ratkettua siihen voi ymmärtää, mutta eikö pelaajilla ole yhtään keskinäistä kunnioitusta? Hirschovitsin teossa oli samoja aineksia, onneksi tällä kertaa kukaan ei loukkaantunut pahasti. Toivottavasti Muukkonen on kuitenkin hereillä, ainekset muutaman ottelun katsomokomennukseen on jo kasassa.

Aikaisemmin julkaisin artikkelin liigan maalivahdeista. Tänään Espoossa HIFK näytti, minkä takia se oli päässyt listalle. Maalin suulle luistellut Lundell ei todellakaan ollut tässäkään ottelussa siinä vireessä, missä mestaruudesta tosissaan taistelevan joukkueen maalivahdin pitäisi olla. Lundellin valinta maalille saattoi olla Baxterin keino herätellä joukkuetta, mutta siinä ainakin valinta epäonnistui. Maalikoostetta katsellessa ei voinut olla huomaamatta, miten puolustajilla tuntui kokoajan olevan pelko maalivahdin epäonnistumisesta. Ero edelliseen otteluun oli valtava. Vaikka oikeastaan vain Miettisen tekemä illan viimeinen maali voidaan laittaa suoraan Lundellin piikkiin, olisi luultavasti parempi peluuttaa nuorta Niemistä seuraavassa ottelussa. Lundell näyttää menettäneen kenttäpelaajien luottamuksen osittain aiheestakin ja kovien pelien tarjoaminen Niemiselle tässä vaiheessa kautta olisi kuin rahan laittaminen pankkiin tulevia kausia ajatellen.

Kärppien ja Ilveksen välinen ottelu tarjosi suihkukomennusten lisäksi myös muita pleijarikiekkoon kuulumattomia piirteitä. Ottelu tuntui olevan melkoista vuoristorataa ja Ilveksen ulkomaalaisapujen lisäksi myös Kärpillä tuntui olevan ajoittain asenneongelmia. Eikö viime kierroksen tappio ollut opettanut mitään? Suuri maalimäärä ei selity pelkästään hyökkääjien valtavasta taidosta (vaikkakin muutama erittäin kaunis yksilösuoritus näkyikin), vaan useassa maalissa esityön teki vastustajan puolustus. Ei tällaisiin merkkausvirheisiin ja löysään tilannepelaamiseen pitäisi olla varaa tässä vaiheessa kautta.

Kaikesta negatiivisesta huolimatta kierroksella nähtiin myös paljon hienoa suorituksia. Itse roolipelaajien vankkana kannattajana nostaisin ensimmäisenä esille otteluparin Pelicans-Jokerit. Kyseinen ottelu  sisälsi niin Komarovin ”rottailua” kuin Heleniuksen isännän otteitakin. Tämä on yksi pleijarikiekon suolista: pitkässä ottelusarjassa henkistä yliotetta haetaan välillä vähän arveluttavinkin keinoin ja vastustajan peliä yritetään saada sekaisin kaikilla mahdollisilla keinoilla. Otteluparin toisessa kohtaamisessa Heino pimensi Leinon lähes täysin, tällä kertaa Komarov meinasi saada narripakan leviämään ja Helenius kävi muistuttamassa Komaroville käytöstapojen tarpeellisuudesta.

Maaleista ollaan jo ehditty syyllistää niin puolustajia kuin Hifk:n maalivahtivalintaakin, mutta tosiasia on, että tällä kierroksella nähtiin myös erittäin kauniita maaleja. Janne Ojasen tekemää maalia voisi hyvin käyttää esimerkkinä erikoistilanteiden [huom. myös aloitukset voidaan laskea erikoistilanteisiin!] tärkeydestä. Lisäksi Kärppien hyökkääjät tekivät muutaman nätin maalin ja Jokereiden voitto-osuma jatkoerässä tuli Leinon kieputtelujen jälkitilanteesta. Tällaisina hetkinä sitä  muistuu mieleen ne lukemattomat kerrat, jolloin aikoja sitten itse harjoituksissa, otteluissa ja ulkojäillä yritti jallittaa vastustajaa.  Se joskus näyttää helpommalta kuin mitä se todellisuudessa on.

Kierroksen nimeksi voidaan lukuisista paljon puhuttavista tapauksista huolimatta nostaa Petri Varis. Kauppisen hyvästä avauksesta lähtenyt tilanne päättyi Variksen tahtomaaliin, jolla peli siirtyi jatkoerään ja Varis playoffien kautta aikojen parhaaksi maalintekijäksi. Vaikka Varis ei ole enää nuoruutensa vedossa, on hänen loistavat otteensa Janeckyn kanssa vielä tuoreessa muistissa. Varis onkin nykyisestä narripakasta Strömberg seniorin kanssa käytännössä ainoa, jonka pelinumero voitaisiin hyvin perustein nostaa Ilmalan kattoon seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Toivottavasti sitä ennen Varis pääsisi kuitenkin vielä kerran nostamaan mestaruusmaljan ilmaan ennen uran päättymistä.