Kauden alussa Jokereiden piti olla automaattisesti Kärppien finaalivastustaja. Joukkue oli viime kaudella jo erittäin hyvä ja vahvistui entisestään. Joukkueen parhaat pistemiehet jäivät joukkueeseen, ykkösmaalivahti korvattiin ennakkoon liigan kovimmalla maalivahdilla ja valmennus pysyi ennallaan. Kaiken piti olla valmiina, mutta silti joukkue pelasi ennakko-odotuksiin nähden heikon runkosarjan ja lopulta murtui täysin Espoon Bluesin pihdeissä välierissä. Jokereiden hävitessä seitsemännen ottelun Bluesille, moni nauroi tapaukselle ja loput kysyivät miten tässä nyt näin kävi. Vanhan sanonnan mukaan Blues pettää aina, mutta tällä kaudella jokeripakasta löytyi Musta Pekka.

Ensimmäiseksi katse kohdistuu pelaajalistaan. Osa hankinnoista (Leino, Santala, jne.) osui napakymppiin, mutta osa petti täysin ja monia ratkaisevia rooleja jäi täyttämättä. Missään vaiheessa kauden aikana  Jokereiden puolustus ei ollut mestaruuteen riittävällä tasolla. Tuulolan loukkaannuttua ja Lepistön karattua Pohjois-Amerikkaan puolustus oli aivan liian yksipuolinen tähän liigaan. Joukkueen puolustus oli ehkä liigan  fyysisin, mutta kiekollisilta taidoiltaan parhaimmillaankin vain keskinkertainen. Kauden aikana helpotuksia haettiin pelaajakaupoilla, mutta tuloksetta. Kalpasta tullut jokeri-ikoni Mika Strömberg loukkaantui ennen pudotuspelejä, huhujen mukaan ruotsalaisten tekemä tarjous Cole Jarrettille nosti miehen hinnan liian korkealle ja Saksasta hankittu Kantor oli uskomattoman huono. Hyökkäyksestä katosi joukkueen tärkeimmät roolipelaajat Tomek Valtosen, Arto Kukin ja Petri Pakaslahden muodossa. Joukkueessa ei tuntunut olevan balanssi aivan täysin kunnossa ja hyvästä pelaajamateriaalista huolimatta joukkueesta tuntui puuttuvan kriittisiä paloja. Salmelainen ja Jalkanen taklasivat ja raatoivat hyökkäyksessä, mutta kummastakaan ei koskaan tulle mitään Valtosen tapaista. Kuki pystyi hoitamaan puolustuspelin kenttää kuin kenttää vastaan

Jo joulun tienoilla monet joukkueen kannattajat julistivat mestaruuden suurimmiksi esteiksi Sheddenin ja Markkasen mahdollisen loukkaantumisen. Oli kuin kohtalon ivaa nähdä Markkasen jäävän ulos ratkaisupeleistä. Mediapeli Markkasen ympärillä pyöri valtavana ja oikeastaan missään vaiheessa ei täyttä varmuutta miehen terveystilasta ollut tarjolla. Joukkue ei kuitenkaan kaatunut Jori Puurulaan, vaan mies jopa ajoittain tarjosi joukkueelle mahdollisuuden voittaa. Sheddenin peli-   ja johtamistapa puolestaan saattoi olla suurin yksittäinen este matkalla mestaruuteen. Joukkueen pelitapa tuntui olevan täysin hukassa pitkin kautta, peluutus ei sivusta seuranneen mielestä toiminut ja joukkueen motivointitapaa kritisoi jopa yritysmaailmassa vaikuttaneita henkilöstöjohtajia. Jos Jokereiden pelitapaa verrataan esimerkiksi Bluesin pelitapaan, Sheddenin opit näyttävät lähes naurettavilta. Ei ollut sattumaa, että Jokereista jatkuvaan hyökkäyspeliin pystyi vain Santalan johtama ketju. Puolustuspeli oli melko hyvin organisoitua pudotuspeleissä, mutta puolustajien puutteellisen taitotason ja henkilökohtaisten virheiden takia siitäkin saatu etu jäi osittain käyttämättä. Peluutuksessa Sheddenin suurimpia virheitä oli avainpelaajien ylipeluutus, rivipelaajien näytönpaikkojen vähäisyys ja epäluottamusmainen touhu nuorten kanssa. Markkanen jatkoi vielä muutaman lähes merkityksettömän runkosarjapelin loukkaannuttuaankin ja lopulta Jokerit lähti pudotuspeleihin Saipan alkukauden kolmosvahdilla. Leino pelasi Bluesia vastaan lähes 25 minuutin keskiarvolla, joka on hyökkääjälle erittäin suuri määrä. Tämä luultavasti oli välieriä ajatellen jopa Markkasen loukkaantumista merkittävämpi tekijä. Kahden viimeisen matsin Leino oli vain varjo entisestään. Järkevämmällä peluutuksella miehen uskomattomista taidoista olisi voitu saada enemmän irti pelien edetessä. Sheddenin peluutuksesta kärsi myös moni juniori ja rivipelaaja. Tiettyjen avainpelaajien koomailu sai kauden aikana lähes koomisia piirteitä, mutta silti mitään ei tuntunut tapahtuva ajoissa. Nuorista puolestaan oikeastaan kukaan ei saanut kunnon näytönpaikkaa. Vastakohta Bluesiin on huomattava. Jokereissa puolustajien loukkaantumisia paikattiin Pentikäisen tyylisillä lainapelaajilla, Bluesissa vastuuta annettiin nuorille. Vaikka joukkueiden tämän kauden kannalta ero ei ollut lopulta aivan  äärimmäisen suuri, tulevilla kausilla tämä ero tullee näkymään selkeästi: Jokereiden on ostettava valmiita pelaajia samalla kun Bluesin runko koostuu omista junioreista.

Henkilöstöjohtamisen saralla Shedden ei saanut kehuja ainakaan omien yritysmaailma henkilöstöjohtamisen alalla työskentelevä tuttuni esimerkiksi vertasi Matikaista ja Sheddeniä television antaman kuvan perusteella. Matikaisen johtaman joukkueen pelistä välittyi kotisohvallekin iloisuus, yritys ja halu pelata. Jokereissa pelaajat tuntuivat puristavan mailojaan ja kopista ja penkiltä välitetty kuva kertoi pelonsekaisesta ilmapiiristä. Kuuleman mukaan joukkue vaikutti vähän samalta, kuin Summasen johtamat joukkueet välillä näyttivät. Jossiteltavaa tällä saralla kuitenkin jää; jos Jokerit pelaisivat nyt finaalissa Kärppiä vastaan,  luultavasti puhuttaisiin eri sävyyn tästä ihmistaitosektorin osa-alueesta.

Pronssiottelussa Jokereita ei enää näyttänyt peli kauheasti kiinnostavan. Juniorit saivat vastuuta ja muutenkin peli näytti juuri niin kauhealta, kuin vastikään hävityn seitsemännen välieräottelun jälkeen pystyi olettaakin. Pronssi ei ollut joukkueen tavoite ja ensi kautta ajatellen merkityksetön peli. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, pöytä ainakin saadaan tyhjäksi Sheddenin ja muutaman miehen avainpelaajan poistuessa joukkueesta. Hanlon saa käsiinsä varmasti sisuuntuneen ja uudistuneen jokeripakan, joka ei joudu kärsimään mistään tämän kauden  tai Sheddenin jäänteistä. Toisaalta ainakaan Santalaa, Stapletonia tai jopa pahimmassa tapauksessa Leinoa on vaikea korvata. Kolmen kansainvälisetkin mitat täyttävän miehen korvaaminen ei ole nykyisellään aina edes mahdollista, saati sitten nykyisessä tapauksessa, jossa nämä kaikki kolme pelaavat hyvin yhteen. Jos esimerkiksi Leino jää, tarvitaan Santalan ja Stapletonin tilalle miehet, jotka pystyvät pelaamaan hyvin omaa peliään, mutta myös täydentämään Leinon peliä.

Kautta 2008-09 ajatellen joukkueen pelaajarakenteen on pakko muuttua, jos joukkue aikoo taistella niistä sijoista, jonne sen resurssit riittäisivät. Puolustus tarvitsee enemmän käsiä, hyökkäys enemmän maalintekotaitoa ja roolipelaajia ja nuorten on pakko saada edes jonkinlaista roolia joukkueessa. Lisäksi maagisesta ykkösketjusta pitää korvata pahimmassa tapauksessa jokainen mies. Virmasella tulee olemaan taas erittäin pitkä ja työläs kesä jos Jokereiden tahdotaan tulevallakin kaudella pelaavan tosissaan mestaruudesta. Seitsemännen ottelun tappio varmasti tulee vaikuttamaan Virmasenkin työhön, sillä mestarien liigasta poisjääminen näkyy valitettavasti negatiivisessa mielessä tulevissa kassavirroissa ja yksi syötti pelaajien saamiseksi jäi käyttämättä. Esimerkiksi Kärppien ollessa samojen miesten perässä, on joukkueella tarjota mahdollisuus kansainvälisiin huippujoukkueiden välisiin peleihin.

Tämän kauden Jokereiden pelistä jäi kaikesta huolimatta ihan positiivinen kuva, vaikkakaan moni joukkueen todellinen fani ei tätä allekirjoittaisikaan. Vuoristoratamaisen kulun, tiukkojen ja yllätyksiä täynnä olevien pudotuspelien, loukkaantumisten ja tragikoomisiakin tapauksia hankintojen ja mediapelin suhteen. Ainakaan kyseessä ei ollut tylsä kausi, vaan puheenaiheita riitti aivan laidasta laitaan. Vaikka kausi päättyikin odotuksien vastaisesti, pitää kokonaisuuteen olla tyytyväinen. Markkasen loukkaannuttua Aravirran maagiseksikin puhutulla pelikirjalla Pelicasin olisi pitänyt murskata sheddeniläistä ”fiaskokiekkoa” pelaava Jokerit. Matikaisen Bluesin piti jyrätä joukkueen yli, mutta silti ratkaisu tapahtui vasta seitsemännessä ottelussa ja joukkue oli jopa parhaillaan maalin päässä finaalipaikasta. Kliseisesti sanottuna marginaalit olivat pienet ja tällä kertaa kiekko ei pomppinut Jokereille, mutta lähtökohtiin verrattuna saavutus oli vähintäänkin hyvä.