Jos sloganin mukaan SM-liigassa on draamaa ja rytinää, niin HIFK:ssa aina sattuu ja tapahtuu. Nyt kulunut kausi tuntui satuttavan, mutta sen jälkilöylyissä on tapahtunutkin paljon. Nyt on julkistanut organisaatiotason uudistusten jälkeen suurimman uutispotin. Joukkueeseen liittyi kourallinen uusia (ja jo ennakkoon ”varmoiksi” tiedettyjä) pelaajia, mutta ainakin omaan korvaani särähti eniten uutinen vanhan kilpilogon paluusta. Vastahan tässä oli ehtinyt tottua kissapetoon…

Imagollisesti hyppy kissalogosta takaisin jopa legendaariseksi tituleerattuun tähtilogoon on valtava. Vaikka kissalogo otettiin käyttöön jo ennen Matikaisen valtakautta, assosioituu kyseinen logo kuitenkin erittäin vahvasti Matikaiseen. Nyt siis tarkoituksena on aloittaa nousu taas niille sijoille, jonne joukkueen johto, kannattajat ja historia vaativat. Symbolisesti siis huonot ajat jätetään taakse ja palataan kotiin harharetkiltä. Toisaalta pelkällä logon vaihtamisella vanhaan ei vielä tuoda takaisin sitä glooriaa, joka joukkueeseen on liitetty. Pelityylin pitäisi myös olla tehokkaan menestyvää, mutta mielellään myös sitä kuuluisaa brändiä mukaileva. Pentti Matikaisen ajan hallaa ei vielä yhdessä kaudessa saada ajettua pois, vaan uudelleenrakennuksessa menee lähes aina muutama vuosi. Valtasella ja Nybondaksella onkin raskas työ saada takaisin pelaajien, agenttien ja valmentajien luottamus. Miesten onneksi ainakin omiin korviin kantautuneiden huhujen mukaan sillat olisivat monilla pelaajilla aikanaan palanut Matikaisen suuntaan, ei organisaation.

Imagollisen kohotuksen lisäksi fanimyynnin luulisi piristyvän ainakin hetkeksi tästä paluusta entiseen. Monille kannattajille luulisi nyt tulevan ajankohtaiseksi uuden pelipaidan, pipon tai vaikkapa stringien (kyllä, HIFK ainakin ennen myi näitä hienoja asusteita) hommaaminen. Vanhemmalle sukupolvelle luulisi myös kilpipaidan herättävän enemmän positiivisia tunteita. Toisaalta HIFK on ainakin pääkaupunkiseudulla ollut ainakin omasta mielestäni selkeästi paras urheiluseura fanituotteiden myynnin suhteen. Tarkkoja myyntilukuja en löytänyt, joten tuo olettamus perustuu empiirisiin havaintoihin ja kuulopuheisiin. Tästä seuraakin mielenkiintoinen skenaario: pystyykö joukkue tuomaan uusia fanituotteita sellaisella volyymilla kannattajille, että nämä löytäisivät uudet tuotteet? Maksukyvyllä ja -halulla on rajansa, joten innostuisiko kuusi ottelua kaudessa katsova rivifani uuden pelipaidan hommaamisesta, varsinkin jos niiden markkinoinnissa epäonnistutaan ja joukkue rämpii? Noh, eiköhän Valtanen ole tehnyt tarkat kulu-, riski- ja toimintakartoitukset ennen päätöstä logon vaihtamisesta. Ikuisena pessimistinä minä tyydyn sitten pahimpien mahdollisten skenaarioiden kartoittamiseen ilman edes tarkkoja lukuja menneistä kausista tai nykyisistä kassavirroista.

Logojen vaihtaminen on pikkuhiljaa palannut taas vanhoille malleille. 90-Luvun puolesta välistä aina  vuosikymmenen vaihteen tuntuman tuntui olevan trendikästä päivittää logo uudelle vuosituhannelle ja tulokset eivät aina olleet niin kauhean mairittelevia. Kyseessähän ei ollut vain suomalaisten hullu päähänpisto, vaan esimerkiksi NHL:ää myöten logoja vaihtui. Näin jälkikäteen on helppo kyseenalaistaa  monien joukkueiden päätös logon vaihtamisesta. Vanhan sananlaskun mukaanhan on turha korjata ehjää esinettä. Tällä kertaa HIFK kuitenkin näyttäisi olevan kasvojen kohotuksen edessä, joten muutaman kauden päästä on lupa odottaa taas HIFK:n taistelevan tosissaan mitaleista. Vielä ensi kaudelle mitali saattaa olla liian kova tavoite, enkä itse sijoittaisi rahaa sen puolesta edes hyvillä kertoimilla. Toisaalta eipä tällä taloudellisella tilanteella sijoitettaisi edes mitalittomuudelle…

Suurimmaksi esteeksi mitalille vielä ensi kaudeksi noussee pelaajamateriaali. Vaikka runko alkaakin olemaan jo selvästi ylempää keskitasoa, ei se lähtökohtaisesti vielä edes muutamalla täsmähankinnalla ole mestaruustaistoon riittävä. Maalivahtirintama on uutena miehenä tulleen Pitkämäen ja nuorten Ahlqvistin ja Niemisen johdosta vähintäänkin mielenkiintoinen. Periaatteessa näillä maalivahdeilla voisi mennä pitkällekin, mutta hyökkäyksestä puuttuu vielä aivan terävimmät syömähampaat ja puolustus on melko kädetön. Lisäksi joukkue on vielä nuorennusleikkauksen kourissa, joten ellei Espoon ihme toistu, on joukkue jäämässä taas ilman mitalia. Suunta on kuitenkin oikea ja HIFK on vihdoinkin toipumassa lamastaan