Joka vuosi pelaajasiirroissa nousee jossakin päin Suomea ainakin pieni kohina. Tämän kesän ehkä eniten ristiriitaisia tuntemuksia herättänyt siirto tapahtui jo hyvissä ajoin ennen vappua: Pasi Nielikäinen teki sopimuksen Jokereihin. Huhut lähtivät liikkeelle jo viikkoa sitten ja vihdoinkin saatiin selvyys asiaan. Monien joukkueen fanien mielestä kuitenkin ratkaisu oli väärä. Tämän näkee helposti edes vilkaisemalla Jatkoajan keskustelupalstoja. Eniten närää ei aiheuttanut varsinaisesti Nielikäisen pelaajatyyppi tai taidot, vaan mies itse. Nielikäinen on antanut Jokereiden(kin) kannattajista vähintäänkin mielenkiintoisia lausuntoja, ollut lehtien palstoilla milloin mistäkin ja omaa taustaa paikalliskilpailijan riveistä. Lisäksi ainakin osa pelkää miehen syövän juniorien peliaikaa. ja joidenkin mielestä hän syrjäytti eräänlaisiksi kulttipelaajiksi muodostuneet Jalkasen ja Koiviston.

Pelaajana Nielikäinen on mielenkiintoinen. Hän ei ole joukkueen pienin kaveri, hän tarvittaessa pelaa ilman hanskoja, taklaa, puhuu ja osaa luistella hyvin. Toisaalta hän ei ole kiekon kanssa todellakaan Leinon haastaja Jokereiden tekniikkaradalla, pelikäsityksen puolesta korkeintaankin keskinkertainen ja hänellä on ollut tapana polttaa siltoja takanaan. Onnistuessaan hän olisi Jokereissa tärkeässä roolissa kolmos- tai nelosketjussa, tappaisi välillä alivoimaa ja toimisi pelotteena. Mies on kuitenkin valmennusjohdon haluama pelaaja ja Hanlon on ilmaissut tarpeen kahdelle ”järjestysmiehelle” liigan rangaistuspolitiikan takia. Epäonnistuessaan mies saattaa kuitenkin nousta yhdeksi karikoksi matkalla mestaruuteen. Tänään vihdoinkin varmistuneen Lehkosen tulon myötä valmennusjohdon pitäisi tietää tarkalleen miehen potentiaali ja heikot puolet.

Kannattajien reaktioiden ennustamiseen ei tarvinnut kristallipalloa, mutta olisi mukava tietää jo etukäteen miten mielipiteet muuttuvat kauden kuluessa. Nielikäinen on juuri sellainen pelaaja, johon oman joukkueen fanien on helppo tarrautua. Toisaalta monille joukkueen kannattajille pelkkä nimi selässä tullee olemaan liikaa. Tässä suhteessa Nielikäinen onkin pahassa raossa. Jos otteet eivät ole maagisia, saattaa fanien huutelu kasvattaa King-kongin miehen selkään. Nielikäistä tullaankin todennäköisesti seuraamaan erityisellä tarkkuudella ja erittäin paksuilla värilaseilla.

Yhden miehen siirrosta syntynyt kohina on lähes täydellinen osoitus siitä, miten ammattiurheilussa on vieläkin amatöörimäinen puolensa. Tosin tämä ei ole pelkästään jääkiekon tai suomalaisen urheilun erityispiirre, vaan se näkyy aina Englannin Valioliigaa myöten. Joukkueita ei voida rakentaa vain valmennusjohdon ja omistajien toiveiden mukaisesti puhtaasti parhaaseen taloudelliseen ja urheilulliseen menestykseen tähdäten. Pelaajien taustojen pitää myös sopia ainakin välttävästi kannattajien toiveisiin. Haasteena onkin koota sellainen ryhmä, joka voi pärjätä jokaisella osa-alueella ja silti miellyttää kaikkia osapuolia. Välillä täytyy tehdä kuitenkin kompromisseja ja värvätä nielikäisiä Jokereihin tai myydä gretzkyjä Edmontonista.  Tässä amatöörimäissä piirteessä piileekin yksi penkkiurheilun suolista: hienojen suoritusten lisäksi on vieläkin olemassa ”me Vs. ne” asetelma, joka ei olisi mahdollista ilman tätä puolta.