Maalivahtivalmennuksen rooli on tullut kokoajan tärkeämmäksi. Pelin kehittyessä maalivahtien vaatimus- ja taitotaso ovat nousseet huimasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Suomesta on maalivahtivalmentajien kärjessä olleet Urpo Ylönen, Pasi Nurminen ja suuren yleisön silmissä tuntemattomampi Jukka Ropponen. Viimeistään nyt olisi kuitenkin aika nostaa esille Jyväskylässä vakuuttanut Ari-Pekka ”Kenkä” Siekkinen. Näytöt Jyväskylästä ovat olleet sitä tasoa, että Helsingissä katsellaan kateellisena.

Jyväskylässä on varsinkin tällä kaudella ollut sanalla sanoen erikoinen tapa peluuttaa maalivahteja.  Joukkueessa on käytännössä kaksi tasavahvaa maalivahtia ja peliaikaa jaetaan ulkopuolisen silmin mystisellä tavalla. Esimerkiksi ensimmäisen finaaliottelun voittanut Sinuhe Wallinheimo vaihdettiin toiseen otteluun. Kovin usein ei finaaleissa ole vaihdettu vain yhden maalin päästänyttä maalivahtia voitto-ottelun jälkeen. Tässä tilanteessa peluutus korostui, mutta vastaavia episodeja ollaan nähty ympäri kauden. Mediassa päävalmentaja Risto Dufva on ollut pääpiru tämän peluutuksen takana, mutta olisi erikoista ellei Kenkä olisi myös yksi vastuullisista henkilöistä. Syitä peluutukseen on etsitty monista eri näkökulmista. Todennäköisimpinä vaihtoehtoina on pidetty poikkeuksellisen hyvää ja rohkeaa tapaa nähdä päivän kunto, vastustajan skouttauksen vaikeuttaminen  ja halu vetää joukkuehenkeä ylös erityisen tiukalla sosiaalipeluutuksella. Oli lopullisena syynä mikä tahansa, on joukkueen tapa toiminut loistavasti.

Toisaalta peluutuksesta ei olisi mitään apua jos maalivahtien taso olisi luokatonta. Olisiko esimerkiksi Jokerit pystynyt peluuttamaan maalivahtejaan tällä kaudella samalla kaavalla? Tuskin, joukkueen maalivahtien taitoerossa oli kuitenkin niin huima tasoero. Jypillä on tällä hetkellä riveissään kaksi liigan kärkitason kaveria, ehkä jopa hiukan yllättäen. Wallinheimo tuli Jyväskylään noin puolivuosikymmentä takaperin, mutta hän oli taustoiltaan enemmänkin kakkostason kiekkokiertolainen kuin tähti. Liigassa hänen tilastonsa oli Lukon riveistä parhaimmillaankin vain kohtuullisia, Pohjois-Amerikan alasarjoissa hän ei ollut lähelläkään vakituista NHL-paikkaa (vaikka laskennallisesti hän olikin lähes Colorado Avalanchen mies) ja Saksan maine ei kiekkopiireissä ollut paras mahdollinen. Ruotsissa otteet olivat jo parempia, mutta silti ”Sinkun” todellinen läpimurto oli kausi 2005-06. Pekka Tuokkola oli ennen viime kauden alkua vielä todellinen Mr. Nobody Jyväskylän ulkopuolella. 22 Ottelua liigaa edellisellä kaudella ja pallottelu Mestisjoukkueiden välillä eivät olleet vielä sellaisia näyttöjä, joilla jaksettaisiin kiinnostua miehestä, varsikin kun Wallinheimo oli lyönyt itsensä läpi todelliseen eliittiin. Käytännössä Tuokkola hyppäsi kertaheitolla yleisön tietoisuuteen Sinkun lähdettyä Venäjän valloitukseen. Hyvin sujuneen kauden jälkeen miehen arveltiin suuntaavaan muualle, sillä ennakkoon hän oli kuitenkin vain Sinkun kakkosmies.

Itse olen tämän kauden aikana kysynyt itseltäni monta kertaa onko sattumaa, että juuri Jyväskylässä on saatu kahdesta kiertolaisesta koulittua liigan selvästi paras maalivahtikaksikko. Molemmat miehet ovat torjuntatyyliltään melko erilaisia, mutta jotain yhteistä heillä kuitenkin on: kumpikaan ei tunnu häkeltyvän virheistään. Yleensä maalivahdeilla tuntuu pakka leviävän hetkeksi virheen seurauksena, mutta Jyväskylässä yleensä kaava on yksinkertaisen rujo: maski ylös, huikka vettä ja jatkaminen totutulla tasolla. Virheitä ei jäädä pelin sisällä miettimään, vaan ne puretaan vasta ottelun jälkeen. Itse muistelisin Siekkisen olleen juuri tällainen maalivahti hänen pelatessa Espoossa.

Kaiken kaikkiaan Jypin tämän vuoden mestaruuden (kai tässä vaiheessa voi jo sanoa näin?) ratkaisi maalivahtipeli. Jos joukkueelle tehdään kolmessa finaaliottelussa huimat 2 maalia ja joukkueesta on kaksi maalivahtia kohtuullisella pelimäärällä kärjessä päästettyjen maalien keskiarvossa, ei selittelyille pitäisi jäädä sijaa. Yksilöinä nämä miehet eivät ole liigan parhaimpia, mutta vastaavaa parivaljakkoa ei aivan heti tule vastaan.