Ässien kaudesta 2008-09 ei odotettu mitään kevään 2006 tapaista tuhkimotarinaa, vaan runkosarjan 12. sija oli melko odotetunlainen. Pudotuspelit jäi lopussa viiden pisteen päähän, eli muutamalla virheellä vähemmän olisi Porissa saatettu pelata keväällä iloisempia pelejä. Runkosarjassa Ässät jäi omaan mieleeni varsinkin Pulkkisen debyyttiottelun yhteydessä. Joukkue pelasi hyvää kiekkoa ja ennen kaikkea mukana oli tunnetta. Joku sanoisi sitä porilaiseksi hulluudeksi.

 

Tulosurheilussa ei tyylipisteitä jaeta, vaan tulos ratkaisee. Ässien hyvistä runkosarjaotteista ei paljon ole ollut apua, vaan joukkue on jo pelannut järkyttävän kauden. Vielä tätä kirjoittaessa joukkue ei ole pudonnut, mutta totuudennimissä pitää sanoa, että putoaminen olisi enää vain kosmeettinen haitta. Joukkueen tulevaisuuden kannalta säilyminen liigassa olisi tärkeä asia, mutta jo nyt kauden kokonaisarvosana on pohjamudissa. Joukkueen peli on runkosarjan jälkeen ollut jotain säälittävän ja surkuhupaisan välimaastosta, pelaajista hyvin harvaa näyttää edes kiinnostavan ja jos vaasalaiset ovat lähempänä liigapaikkaa kuin porilaiset, ei kovin moni porilainen voi hymyillä. 

 

Muutama kausi takaperin Ässät pelasi tähän aikaan vuodesta liigan kärkipelejä, sen otteluissa oli sähköinen tunnelma ja pelaajat kentällä pelasivat taitojensa ylärajoilla. Jos nykyistä ässäpakkaa vertaa tuohon, yhdistäviä tekijöitä ei kovin montaa ole. Hopeakauden tärkeimmistä pelaajista paikalla on käytännössä enää vain Kivenmäki ja Peltonen. Tosin joukkueen kannalta heistä olisi ollut helpompi luopua kuin esimerkiksi Komarovista, Kuuselasta saatikka liigan parhaasta pelaajasta, Riksmanista. Joukkueessa on tehty käytännössä kaikki väärin, niin raju on pudotus ollut. Jo kauden alussa todettiin tarve saada mukaan muun muassa puhdas maalintekijä. Mitä teki Helsingistä kengitty Matikainen? Hommasi uuden kakkosmaalivahdin Tshekistä. Kiekolliselle pakille olisi myös ollut tilausta. Haarukkaan jäi nelikymppinen pohjoisamerikkalainen neloskentän raataja. Toisaalta Matikaisen puolustukseksi nämä hankinnat eivät lähtökohtaisesti olleet niin huonoja kuin Porissa on parina viime kautena nähty. Nyt tulleilla pelaajilla oli sentään mahdollisuudet onnistua toisin kuin esimerkiksi kauden alussa testatuilla venäläispelureilla.

 

Heikoista hankinnoista huolimatta Ässät oli paperilla sellainen porukka, jonka ei olisi pitänyt karsia, saatikka hävitä vähintään kolmea kertaa alemmalla tasolla pelaavaa joukkuetta vastaan. Syyttävä sormi osoittaakin penkin taakse. Suhonen on tehnyt pitkän elämäntyön kiekon parissa, mutta auttamatta mies on nyt suurin yksittäinen henkilö Ässien turmion tiellä. Suhonen ei näytä pystyvän motivoimaan pelaajiaan ollenkaan, vaan tuntuu luottavan täysin näiden omaan tekemiseen. Systeemi saattaa toimia NHL:ssä, mutta Suomessa se on lähes täysin tuhoon tuomittu. Pelin sisällä Suhonen tuntuu olevan katsojan roolissa. Keskivertokatsojalta tulee enemmän ohjeita pelaajille, pelin tapahtumiin ei reagoida käytännössä ollenkaan ja lehdistötilaisuudessa riittää vielä ääntä pauhata sakkojen edestä. Vielä kun Ässien erikoistilannepelaaminen on heikolla tasolla, ei ihmeitä tule odottaa. Ero vastapuolen Juhani ”79” Tammiseen on valtava. Tami elää pelissä sisällä, reagoi tilanteisiin nopeasti, motivoi, psyykkaa ja hommaa lehdistötilaisuuksien sakot käheällä äänellä.

 

Porilaisen kiekkoilun kannalta karsinnat ovat olleet karmeaa katsottavaa. Tippuminen saattaisi johtaa usean vuoden alempien sarjojen kiertämiseen tai pahimmassa tapauksessa jopa konkurssin lähtölaskentaan. Jos Ässät kuitenkin säilyy liigassa, tulee kaudesta 2009-10 lähtökohtaisesti tätä kautta hankalampi. Huono tilanne ei kuitenkaan aina ole maailmanloppu. Nyt esimerkiksi finaaleja pelaava oululaisryhmä on kokenut taivaan ja helvetin, ainakin moraalista pronssia voittanut KalPa on kokenut konkurssin ja putoamisen, Jokereiden 1990-luvun dynastiaa edelsi pitkä lamakausi, jne. Esimerkkejä löytyy lukuisia.

 

Kokonaisuutena karsintoja voi pitää onnistuneena tapahtumana. Ottelut ovat tasaisia, niissä on oikeasti panosta ja ennen kaikkea Sportin kannattajat ovat olleet sellaisessa hurmoksessa, että se ei voi olla tarttumatta aina kotisohvalle asti. Jopa kuulokkeiden välityksellä. Toivoa sopisikin, että näitä pelejä jatkettaisiin selvin säännöin ja sanamuodoin tulevaisuudessakin. Jotta otteluista saataisiin mahdollisimman tasaisia, pitäisi parhaimpien Mestisjoukkueiden pystyä rakentamaan joukkuettaan pidemmällä aikavälillä. Nyt esimerkiksi TuTo esimerkiksi TuTolle sattui niin kutsuttu välivuosi Lehkosen lähdettyä floppaamaan Helsinkiin ja joukkueen kärkimiesten kaikottua. Jos karsinnat tulevat pysyäkseen, tällaisiin välivuosiin olisi varaa. Jos karsinnat poistuvat, pitäisi joukkueiden suurella rahalla pyrkiä joka vuosi kiinnittämään avainpelaajiaan väkipakolla. TuTon tapauksessa siis aiempien vuosien menestys olisi käytännössä pyyhitty pois ja pakotettu nousua tahtova joukkue ottamaan taloudellinen riski.

 

Osittain Sport tullee kärsimään juuri liigakarsintojen epävarmuudesta ja ennen kaikkea aikatauluista. Kauden alussa joukkue pitkin siis rakentaa siten, että pelaajat olivat Mestistasolla kovia tekijöitä mutta silti liigatasolle sopimattomia. Ne harvat liigatasoa olevat pelaajat ovat sitten joko pelkän vuoden paperilla mukana tai hinnaltaan sitä luokkaa, että toimistolla on nähty painajaisia. Toisin sanoen Sportin ensi kauden joukkuetta ei vielä ole voitu täysin rakentaa, sillä sarjatasoa ei vielä tiedetä. Jos joukkue rakennettaisiin liigaa ajatellen, olisi karsiutuminen taloudellinen katastrofi. Jos joukkue rakennetaan Mestistä ajatellen, Vaasassa ei kovin montaa voittoa juhlittaisi ensi kaudella jos nousu osuisi kohdalleen.

 

Lähdetään ajatusleikkiin ja mietitään tilanne, jossa Sport on varmistanut liigapaikan. Huhtikuun puoliväli häämöttää, avainpaikoille ei ole vielä sopivia pelaajia ja suurin osa sopivista omaa jo sopimuksen muualle tai ovat jo pitkällä neuvotteluissa. Mistä Sport saisi liigakriteerien mukaisen lauman raavittua kasaan? Todennäköisesti vastaus olisi melko tyly: liigan tämän kauden huonoimman joukkueen riveistä. Ässiltä suurin osa pelaajista etsisi saman tien uuden seuran ja noilla näytöillä kovin moni pelaaja ei saisi liigasopimusta käytännössä kuin pakon edestä. Itse veikkaankin, että jos Sport nousee, vähintään 4-5 pelaajaa siirtyy Porista Vaasaan. Jos karsinnat olisi pidetty esimerkiksi runkosarjasijoitusten perusteella ja pelattu heti runkosarjan loputtua, olisi nousevalla joukkueella aivan erilaiset mahdollisuudet vahvistua ensi kaudeksi. Tämä olisi sekä liigan että Mestiksen etu: nousevista joukkueista ei tulisi liigaan pisteautomaatteja.

 

Kävi jäljellä olev(a/i)ssa ottelu(i)ssa otteluissa miten tahansa, Ässien kaudesta 2008-9 tuli painajainen, Sport yllätti kiekkokansan ja karsinnat saivat parasta mahdollista mainosta. Toiset hävisivät, toiset voittivat.