Kun SM-liiga sulkeutui vuosituhannen vaihteen tuntumassa, monet seurapomot olivat avoimesti tämän järjestelmän takana ja painottivat sen parantavan monien joukkueiden taloutta. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut: runkosarjaotteluiden viihdearvo on välillä lähes olematon, joukkueiden taloustilanne Mestiksessä on kärsinyt ja liigassa tasoerot ovat pahimmillaan valtavat. Kenen etua esimerkiksi HPK-ottelut palvelivat tällä kaudella sen jälkeen, kun hämeenlinnalaiset olivat päästäneet kaikki pelimiehensä muualle? Kehittääkö tämä suomalaista jääkiekkoilua pitkällä tähtäimellä? Millaisen signaalin johtoportaan luovuttaminen antaa pelaajille? Koko lajin tulevaisuutta ajatellen liigan avaaminen olisi välttämätöntä. Samaa mieltä on esimerkiksi Harkimo, joka vuosia takaperin oli suljetun liigan kannattaja.

Jokunen hetki takaperin SM-liigan avaamisesta tuli yleisölle uutta tietoa. Ensi kaudella järjestettävien liigakarsintojen kautta Mestiksestä on mahdollista nousta liigaan, kunhan täyttää liigan asettamat kriteerit ja lunastaa liigaoption. Option hinnasta ei ole tullut varmaa tietoa, mutta eräiden spekulaatioiden mukaan tämä oli jopa yli 1,5 miljoonaa euroa. Jos oletetaan, että kyseistä optiota ei tarvitse heti lunastaa ja esimerkiksi tippumisen jälkeen se olisi mahdollista myydä, asettaa se silti suuria taloudellisia rasitteita joukkueelle. Jos maksuaikaa olisi esimerkiksi 10 vuotta, maksettaisiin joka vuosi 150,000 euroa korkoineen pelkästään paikasta parhaiden joukkueiden kanssa. Vertailun vuoksi nyt muutaman kauden liigassa pelannut Kalpa operoi tällä kaudella noin miljoonan budjetilla. Millainen olisi seuran kausi ollut, jos tuota olisi pitänyt ottaa 15% optiomaksuihin? Jos veikkaukset option hinnasta pitävät yhtään paikkaansa, saattaa liiganousu jäädä varakkailtakin joukkueilta väliin taloudellisten realiteettien ja urheilullisen menestyksen eroihin.

Tärkein syy liigan avaamiselle on joukkueiden ja pelaajien kehityksessä. Avoin liiga toisi panosta runkosarjan tammikuisiin häntäpään joukkueiden kohtaamisiin ja tätä kautta kiinnostaisi myös yleisöä ja pelaajia nykyistä enemmän. Luultavasti jokainen porilainen olisi mieluummin tullut tammikuussa katsomaan Ässien ja HPK:n välistä ottelua, jossa olisi panosta ja parhaat pelaajat jouduttu pitämään joukkueessa. Entäpä mitä Vantaalla olisi tuumattu otteluista, joissa panoksena olisi paikka liigaan? Luultavasti useampi korsolainen olisi jäänyt K-junasta pois Tikkurilassa Pasilan sijaan. Vertailunvuoksi Kiekko-Vantaalla oli tällä kaudella Mestiksen 6. paras yleisökeskiarvo, 1205 ihmistä ottelua kohden. Jos liiga avautuisi ja Vantaalla olisi edes jonkinlainen mahdollisuus nousta, 10% korotus katsojakeskiarvoon voisi olla realistinen. Pääkaupunkiseudulla kuitenkin asuu miljoonaväestö ja Salamoiden tiputtua sarjatasoa alemmaksi voisi kysyntää mestiskiekolle olla. Tällä korotuksella 23 kotiottelussa olisi käynyt  yhteensä lähes 30 500 ihmistä enemmän. Häntäpään joukkueista Titaanit (keskiarvo hiukan alle 1000 ihmistä/ottelu) oli budjetoinut saavansa 5 euroa jokaisesta katsojasta. Jos samaa kaavaa sovelletaan Vantaalle, vuodessa tuloja tulisi ilman pudotuspelejä yli 150 000€ nykyistä enemmän. Katsojien kiinnostus alempien sarjatasojen kiekkoon on melko tarkasti sidonnainen panokseen. Tämä käy melko hyvin selväksi seuraamalla yleisökeskiarvon kehitystä. Esimerkiksi viimeisellä 2. divarikaudellaan Järvenpään Haukat ylsi noin 1 000 ihmisen keskiarvoon. Kaudella 2006-07 Haukkojen liito Mestiksessä katkesi ja yleisöä kävi jopa alle budjetoidun (500/ottelu) tavoitteen katsomassa otteluita.

Pelaajien kehityksen kannalta alemmat sarjatasot ovat lähes välttämättömiä. Parikymppisenä pelaajat saattavat olla vielä joko fyysisesti, henkisesti tai taidollisesti sellaisia raakileita, että vakituisia minuutteja ei lahjoista huolimatta liigassa anneta. Tällöin vauhtia olisikin syytä hakea miesten peleistä alemmilta sarjatasoilta. Jos kuitenkin taito- ja tahtotaso näillä sarjatasoilla ei ole riittävä, on  tämä hyödytön. Pelaajat kehittyvät pelaamalla kovia pelejä, eivät höntsäilemällä merkityksettömiä otteluita. Hyvänä esimerkkinä pelaajien kehittymisestä voisi ottaa tällä hetkellä NHL:ssäkin hyvin esiintyneet Bäckströmin ja Hagmanin. Hagman oli lahjakas juniori ja koputteli kaksi kautta liigan portteja, mutta pääsi pelaamaan vain 39 runkosarjaottelussa tehden niissä tehot 3+1. Vuosi Kärpissä sarjatasoa alempana kuitenkin toi miehelle kokemusta miesten peleistä ja peliminuutteja kovissa otteluissa. Nyt Hagman tunnetaan NHL-pelaajana, ei vain ”Matin poikana” tai ikuisena lupauksena. Sama tuskin olisi onnistunut liigan penkiltä. Bäckström puolestaan ei ollut mikään varsinainen lahjakkuus, mutta kuitenkin omasi melko vahvan perustan. Hän puolestaan pelasi PiTa:n riveissä ykkösdivisioonaa, kuten myös muuan Kimmo Kuhta. Nopealla vilkaisulla Mestiksestä ei ole noussut sulkemisen jälkeen kuin kourallinen pelaajia, jotka ovat päässeet mukaan EHT-peleihin. Todellisia tähtiä ei taida olla tullut yhtään, tosin Antti Niemi saattaa nousta aina NHL-tason maalivahdiksi jos kehitys jatkuu nykyisellään.

Vertailukohdaksi suljetulle SM-liigalle voisi ottaa Ruotsin Elitserienin ja Allsvenskanin. Oikeasti noususta pelaavat joukkueet kiinnostavat yleisöä, pelaajia ja sponsoreita niin paljon, että tällä hetkellä SM-liiga joutuu kilpailemaan pelaajista jopa Ruotsin toiseksi korkeimman sarjatason kanssa. Esimerkiksi Ville Nieminen ja Jani Hurme olisivat varmasti olleet tervetulleita lähes mihin tahansa liigajoukkueeseen tällä kaudella. Mestis puolestaan ei nykyisellä vetovoimallaan pysty realistisesti edes haaveilemaan tämän tasoisista pelimiehistä. Tämä on suoraa seurausta joukkueiden taloushallinnon ja markkinoinnin onnistumisesta. Useat joukkueet toiseksi korkeimmallakin sarjatasolla vetävät yleisöä yli 3 000 henkilön keskiarvolla, hyvien ja kiinnostavien pelaajien avulla sarjan taso on sekä yleisöä että muita pelaajia kiinnostava ja lisäksi yhteistyö yritysten kanssa pelaa jopa paremmin kuin eräillä SM-liigajoukkueilla. Kukapa ei haluaisi näkyä esimerkiksi rapakon takana vieläkin kiinnostavan Belfourin yhteydessä samalla kun viikoittain joukkueen peleissä käy noin 10 000 ihmistä?

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että suurin este liigan todelliselle avoimuudelle on nykyisten liigajoukkueiden johto- ja omistusportaissa. Tämä on täysin ymmärrettävää, tuskin kukaan tahtoisi pelata alemmilla tasoilla vapaaehtoisesti. Toisaalta liika oman navan tuijottaminen ei palvele suomalaista kiekkoilua pitkällä tähtäimellä ja muutaman joukkueen oligopoli ei saisi muodostua koko lajin kehityksen hidasteeksi.