Viime yönä pitkän arvonnan jälkeen päätin katsoa ottelun Suomi-USA. Vaihtoehtona olisi ollut valmistautua matematiikan tenttiin ja vetää tarpeeksi unta kupoliin. Päädyin lopulta kuitenkin otteluun ja jälkiviisaana voisin sanoa vihdoinkin toimineeni oikein. Kyseessä oli aivan legendaarinen ottelu, jossa oli oikeasti kaikkea kiekko-ottelulta toivottua: verta, vaarallisia tilanteita, tunnetta, hienoja maaleja, upeita torjuntoja ja muuta mukavaa.

Jos aloitetaan kronologisessa järjestyksessä, niin on siirryttävä Olli Jokisen ulosajoon. Omasta mielestäni taklaus oli toki sääntöjen vastainen, mutta ei tuosta olisi millään pitänyt tulla ulosajoa. Jos tätä vertaa ottelun lopussa sattuneeseen taklaukseen, niin tuomiot menivät väärinpäin. Suomi kuitenkin taisteli hyvin alivoimalla ja ironisesti ylivoima toimi paremmin ilman Ollia.

Yhdysvaltojen maalit eivät jääneet aikakirjoihin minään suurina sankaritöinä. Molemmat olivat seurausta puolustuspään merkkausvirheistä ja maalivahti oli voimaton. Suomen maalit puolestaan olivat kuin elokuvasta ja näin kiekkofanin näkökulmasta paljon mielenkiintoisempia. Ensimmäinen maali tehtiin selkeästi sivuverkon läpi, eikä olisi näin pitänyt hyväksyä. Noh, kerrankin tuomarit vihelsivät meille suotuisasti. Toinen oli maailmanluokan maali: Lepistön upea valelaukaus Koivulle, joka puolestaan löysi Selänteen takatolpalta. Tuota maalia kelpaa vielä kelailla ja näyttää tulevaisuudessa opetusvideoissa. Kolmas puolestaan kuvasti hyvin Suomen viimeistä erää: väkisin rinnalle ja ohi. Ruudun maali oli tahtomaali parhaasta päästä.

Kolmannen erän lopun tapahtumista tullaan vielä pitkään vääntämään kättä. Kaikki lähti loppusummerin soitua lähteneestä taklauksesta liikkeelle. Erikoista taklauksessa oli ajoitus: peli ratkennut ja aikaisemmin kiistanalaisesta taklauksesta ulosajo. Tekoa on vaikea puolustella millään tavalla: taklaus ei auttanut joukkuetta ja itse asiassa asetti ainakin hetkeksi pelaajan turnauksen vaakalaudalle. Tästä alkanut nokkapokka sitten kulminoitui Salmelaan ja Selänteeseen. Isompaa vastustajaa vastaan Salmela ei perääntynyt, mutta kyllä varmasti tuli äitiä ikävä osumien tullessa suoraan kohti. Salmela ei ole profiloitunut tappelijaksi ja sen kyllä huomasi. Yhdysvaltalaispelaaja teki lähes mitä tahtoi ja Salmela näytti tekevän vain sitä minkä pystyi. Selänteen kuumeneminen puolestaan oli ymmärrettävää mutta ei odotettua. Mies on tunnettu herramiespelaajana, mutta silti nyt keitti hieman yli. Pakko antaa tunnustusta tästä joukkuepelaamisesta, mies olisi hyvin voinut antaa tilanteen olla ja mennä piiloon, mutta hän vielä muistutti, että tällaista ei suvaita.

Ottelun jälkeen tilanne oli pelikieltojen suhteen erikoinen. Salmela, Jokinen ja yhdysvaltojen tappelija Dustin Brown huilaavat seuraavat ottelut. USA kuitenkin vaatii Jokiselle pidempää rangaistusta, eikä aivan suotta: Suomi ja USA saattavat kohdata ratkaisupeleissä ja yhdenkin ottelun lisä jättää Jokisen pois kyseisestä ottelusta. Tilanne on kuitenkin melko naurettava: Brown olisi ansainnut taklauksestaan vielä lisää tappelun päälle, mutta silti näin ei käynyt. Jokinen puolestaan sai erittäin helpon ulosajon ja jo yhden ottelun huili tuntuu kohtuuttomalta. Toivottavasti rangaistuksia jaettaessa pidetäänkin niin sanotusti kaikki inkkarit kanootissa.