Vaikka kuluva kausi on vielä kesken, voi jo tässä vaiheessa sanoa kaudesta muodostuneen nuorten pelaajien esiinmarssina. Moni nuori pelaaja nousi vastoin odotuksia suuriin saappaisiin ja onnistui kiitettävästi kauden kuluessa. Tässä kirjoituksessa pyrin arvioimaan vakiokokoonpanoon nousseet nuoret pelaajat, jotka ovat pelanneet vasta muutaman kauden. Vähäisestä ottelumäärästä johtuen esimerkiksi Niemisen jätän tästä kirjoituksesta pois ja Joensuu joutuu vilttiketjuun melko pitkän uran takia. Joitakin pelaajia en puolestani ole nähnyt tarpeeksi, jotta voisin kirjoittaa heistä mitään. Koska nuorien pelaajien otteita on usein mahdotonta arvioida parin otteen perusteella ja sattuneista syistä en kovin montaa ottelua pysty kehä kolmosen ulkopuolella katsoa, tämä lista on melko vahvasti painottunut pääkaupunkiseudulle.

Jori Lehterä - Tappara

Joria voi hyvällä omatunnolla pitää  kauden suurimpana komeettana yhdessä tutkaparinsa Jonas Enlundin kanssa. Oikeastaan missään vaiheessa ei tullut nuorille pelaajille tyypillistä notkahtamista ja pudotuspelien kolmessa ensimmäisessä ottelussa on syntynyt tehot 3+2. Jos Jori saisi vielä parannettua liikettään, voitaisiin puhua todellisesta kultakimpaleesta. Lisäksi fyysisessä pelissä Lehterä on kevyttä kauraa. Nämä ovat suurimmat puutteet kansainvälisiä pelejä ja NHL:ää ajatellen. Uskomattomalla peliälyllä ja loistavalla kiekonkäsittelytaidolla saa kuitenkin paljon anteeksi.

Jonas Enlund - Tappara

Lehterän tutkaparina pelannut toinen pääkaupunkiseudulta mustan makkaran luvattuun kaupunkiin muuttanut virtuoosi. Enlundin voimakas luistelu tukee hyvin Lehterän peliälyä ja tehokaksikko onkin tästä syystä nakuttanut yhdessä useita kymmeniä maaleja tällä kaudella. Lehterän tavoin kuitenkin vielä fyysisesti raakile. Mies on varattu NHL:ään, mutta todennäköisesti vielä ainakaan muutamaan kauteen ei ole aihetta siirtyä Atlantin toiselle puolelle.

Oskar Osala - Blues

Ennen tätä kautta olin nähnyt Osalan vain videolta nuorten kisoissa. Pohjois-Amerikassa vietetyt vuoden näkyivät miehen peleissä jo silloin, mutta tämän kauden otteet silti yllättivät minut täysin. Pientä heikkoa ajanjaksoa lukuun ottamatta Osala on pelannut koko kauden hyvällä tasolla ja kiitokseksi pääsi esiintymään Euro Hockey Tourin turnaukseen. Pelillisiltä ominaisuuksiltaan luultavasti paras kokonaispaketti tämän vuoden nuorista, fyysisellä tasolla ei yhtään häviä kokeneemmille. Osalan pelityylin ja tinkimättömän asenteen ansiosta uskaltaisin ennustaa pitkää uraa NHL:ssä.

Mikko Lehtonen - Blues

Jos Lehterää ja Enlundia pidetään keskenään hyviin yhteen pelaavana parina, voidaan myös Lehtosta ja Osalaa pitää Espoon omana tehoparina. Isosta koostaan huolimatta Lehtonen on kiekon kanssa äärimmäisen taitava käsistään. Tällainen yhdistelmä ja rightin maila ovat kovassa huudossa kansainvälisissä peleissä, joten niiltä osin Lehtosen tulevaisuus on kirkas. Pilviä taivaalle muotoutuu kuitenkin välillä laiskan puolustuspelaamisen ja asenteen puolesta. Taklauspeliin olisi nykyistä enemmän resursseja ja pelin taso saattaa heitellä liikaa. Lehtonen hyytyikin lähes täysin joulun jälkeen. Tällä kaudella pelasi jo kansainvälisiä pelejä miesten kesken ja melko korkeasta (3. kierros, 83. varaus vuodelta 2005) varausnumerosta johtuen Pohjois-Amerikka saattaa kutsua tämän kauden jälkeen. Paljon miehen pitää kuitenkin saada tasaisuutta otteisiinsa ja vahvistettua heikkouksiaan ennen kuin vakiopaikka maailman kovimmasta liigasta aukeaa.

Ville Lajunen – Blues

Kautensa Mestiksessä aloittanut puolustaja ei ollut lähelläkään pääkaupunkiseudun lupaavimpia puolustajia vielä C:ssä tai B:ssä. Tasaisen varmasti kehittynyt puolustaja on ottanut tällä kaudella ainakin omaksi yllätyksekseni paljon vastuuta paluunsa jälkeen ja saalisti 19 runkosarjaottelussa puolustajalle komeat 1+11 pistettä. Lisäksi vastuuta on tullut erikoistilanteissa. Parannettavaa olisi monen muun nuoren tavoin fyysisessä pelissä.

Aleksi Holmberg – HIFK

Holmberg oli jo viime kaudella melko useassa ottelussa merkittynä pöytäkirjaan, mutta vasta tällä kaudella mies on alkanut saamaan vastuuta. Osittain tämä johtui Hifk:n puolustuksen heikosta kaudesta, mutta kyllä mies on roolinsa täyttänyt. Holmbergin vahvuudeksi voidaan laskea luistelu, rauhallisuus kiekon kanssa ja fyysinen peli. Tällä kaudella mies tiputti muun muassa hanskat Pelicansin Mäkelän kanssa. Pahimpina puutteina on huono sijoittuminen ja otteiden ailahtelevuus. Lisäksi laukaukseen pitäisi panostaa kesällä, jotta miehestä saisi viivalle oikean pelotteen. Miehen tulevaisuudesta on vaikea vetää vielä johtopäätöksiä. Jos heikkoudet saadaan korjattua, vain taivas on rajana.

Janne Keränen – HIFK

Kauden alussa Keräseen ladattiin paljon odotuksia. Mies oli pelannut hyvin jo edellisen kauden lopussa ja vastuuta oli tiedossa kauden alussa. Otteet eivät kuitenkaan olleet odotetun pirteitä ja tuloksena oli heikko kausi. Taitavana kiekonkäsittelijänä Keräselle olisi käyttöä tässä liigassa, mutta kiekkoa täytyisi laittaa myös reppuun paikoista ja fyysisellä puolella kehitystä on tapahduttava. Huhuissa miestä ollaan viemässä jo muihin liigajoukkueisiin, mutta aika näyttää miten käy.

Joni Haverinen – HIFK

Tuo hiukan mieleen Holmbergin. Tykkää fyysisestä pelistä, mutta ei valitettavasti ole kiekon kanssa läheskään yhtä rauhallinen kuin jo junioripeleistä tuttu Holmberg. Lisäksi otteista paistaa kokemattomuus erittäin selvästi. Miehen heikkoudet parantuvat kokemuksen karttuessa ja miehellä ei taidoissa ole mitään varsinaisia heikkouksia. Toisaalta mikään osa-alue ei ole dominoivan hyvä. Ainekset kuitenkin kakkospariin on olemassa.

Toni Kähkönen – Blues

Kähköstä voisi pitää melko outona lintuna tässä listassa. Miehestä ei puutteellisten kiekollisten taitojen takia todennäköisesti ikinä tule pistelinkoa ja suuren yleisön silmissä hän on todellinen Mr. nobody. Häntä voisi verrata kuitenkin Arto Kukiin: hän on puolustussuuntaan hyvä raataja, karvaa hyvin ja iskee kaudessa muutaman räkämaalin. Tällaisille pelaajille on käyttöä joka joukkueessa ja harvoin nuori pelaaja on näin valmis kyseiseen rooliin.

Tomi Sallinen – Blues

Vuonna 1989-syntynyt Sallinen on yksi nuorimmista tällä kaudella vakituisesti peliaikaa saanut pelaaja. Nuorin kentällä esiintynyt pelaaja taitaa kuitenkin olla Tomin nuorempi veli. Vanhempi Sallinen on ikäisekseen melko kypsä pelaaja. Hänellä on pelirohkeutta ja otteet ovat pysyneet tasaisen varmoina. Virheitä hän ei juuri kentällä tee ja pelinlukutaito on kohdillaan. Fyysisesti Sallinen antaa kuitenkin vielä niin paljon kokeneemmille eteen, että vielä muutama kausi saattaa vierähtää ennen todellista huippukautta.

Lista on melko vahvasti painottunut Espoon suuntaan. Vielä muutama kausi takaperin ei tällaiseen espoolaisten nuorten joukko-onnistumiseen ollut ainakaan minulla uskoa, mutta ammattitaitoisten valmentajien (sekä junioreissa että liigassa) ansiosta pelaajat ovat päässeet näyttämään osaamistaan, saaneet vastuuta ja harppaus A:sta liigaan ei yhtenäisen pelikirjan ansiosta ole ollut ylitsepääsemätön. Viimeistään tällä kaudella olisi syytä lopettaa puheet HIFK:n entisten pelaajien hautausmaana. Toivottavasti Bluesin esimerkin mukaan muutkin liigajoukkueet rupeavat panostamaan vakavissaan junioripuoleen.