Pitkä liigakausi on nyt takana, mestarijoukkue saanut palkintonsa ja kiekkodiggarit joutuvat tyytymään MM-kisoihin, NHL:ään ja kaukalon ulkopuolisiin asioihin. Mitä tästä kaudesta sitten jäi fanille käteen? Pienenä yhteenvetona olen ottanut tarkastelun alle tällä kaudella puhuttaneita tapahtumia.
Jere Karalahti:
Jeren kausi saattoi olla jopa koko liigahistorian
puhuttanein tapaus ikinä. Ensin mies potkittiin ulos HIFK:n vahvuudesta ja
päätyi Kärppiin. Tämä aiheutti jo paljon puhetta, kuten myös miehen mediassa
esille tuomat tavoitteen aina maajoukkuetta ja NHL:ää ajatellen. Tarina ei
kuitenkaan päättynyt tähän, vaan pelin parannuttua huumepoliisi kävi noutamassa
Karalahden kesken harjoituksia kuulusteluihin. Loppu olikin kasvottomien
nettitietäjien, iltapäivälehtien ja jokaisen kiekkofanin kannalta maukasta,
vaikkakin karua luettavaa. Tapaus jakoi ihmisiä moniin eri leireihin ja jopa
oikeuden päätöksestä huolimatta moni pitää vieläkin Jereä syyttömänä. Saa nähdä
miten keskustelu taas lämpenee hovioikeuden lähestyessä.
Pelaajien poistomyynnit:
Jo hyvissä ajoin varmistui HPK:n ja Ässien pelien loppuvan
runkosarjaan. Tästä ei seurannut vain tylsiä peli-iltoja, vaan myös suuri
pelaajien poistomyynti. Kärjistetysti voisi sanoa kaikkien muille kelpaavien
pelaajien siirtyneen muualle. Tämä aiheutti paljon keskustelua sekä puolesta
että vastaan. Tietenkin joukkueilta säästyi vino pino euroja, mutta samalla
katsojille annettiin huonojen peliesitysten ja tappioiden lisäksi annettiin
lisää syitä pysyä kotona pelipäivinä. Moraalisesti kysymys on erittäin vaikea
ja varmasti tulee tulevaisuudessakin jakamaan mielipiteitä.
Pesonen vs. Leino:
Melko varhaisessa vaiheessa varmistui, että ilman
loukkaantumisia pistepörssin voitto tullaan jakamaan kahden kiekkotaikurin
kesken. Jännitys voitosta säilyi aivan loppuun asti ja ero jäi juuri niin
pieneksi kuin saattoi olettaakin. Molempien peliä oli mukava katsoa ja kelailla
kikkoja uusintoina. Miehille asetettiin erikoisvartiointeja, pyrittiin
rikkomaan puolirikollisilla tempuilla ja ärsyttää kaikin mahdollisin keinoin,
mutta silti peli luisti. Toivottavasti vastaavaa taiturien taistelua saadaan
seurata tulevaisuudessakin.
Pentti Matikainen:
Joidenkin HIFK-fanien mukaan Pentti puhuttaa aina ja
kaikkialla. Vaikka kyseessä onkin melko raju kärjistys, pitää se osittain
paikkansa. Kauden alussa Matikaisen hankintoja haukuttiin, kesken kautta
joukkueen toimintaa kritisoitiin HIFK:n vinkkelistä katsottuna
ennennäkemättömällä volyymillä, kausi päättyi potkuihin ja vielä potkujenkin
jälkeen Matikainen pääsi otsikoihin kun syyttäjä kiinnostui HIFK:n roolista
Karalahden huumesotkujen selvittelyssä.
En ole ennustaja, olen toimitusjohtaja. – Pentti Matikainen
Peliin kuulumattomat tapahtumat kaukalossa ja sen
ulkopuolella:
Tällä kertaa ei kansanedustajat kovaan ääneen arvostelleet
peliä, mutta silti kaukalossa ja sen ulkopuolella ei oltu erityisen
rauhallisia. Tappeluista jaksettiin (taas) keskustella, kaukalossa huidottiin
mailoilla ja kaukalon ulkopuolella nyrkit heiluivat. Kaukalon tapahtumista
eniten keskustelua aiheutti Osalan sormen murtanut isku ja Kermaniin
suuntautunut isku maalin jälkeen. Näiden lisäksi varsinkin pudotuspelien
alettua alkoi syytöksiä lennellä. Kaukalon ulkopuolella tapahtui niin paljon,
että Mestiksessäkin alettiin jopa eristää eri joukkueiden kannattajia
kanahäkkiä muistuttavalla viritelmällä. Noh, ainakaan tällä kaudella ei
roskiksia lennellyt bussikuskien suuntaan.
Nuorten esiinmarssi:
Tällä kaudella kirkkaisiin valoihin nousi 2000-luvun
mittareilla mitattuna ennätyksellisen suuri määrä nuoria pelaajia. Tapparasta
varsinkin Enlund ja Lehterä nousivat kerralla lupausten joukosta tähtikaartiin.
Samoin kävi Bluesin Osalalle ja Lehtoselle. Lisäksi moni muukin nuori nousi
vakiokokoonpanoon ja sai aikaan paljon hyvää. Nähtäväksi jää, kuinka moni tämän
kauden 80-luvun puolivälin jälkeen syntynyt pelaaja lähtee Atlantin toiselle
puolelle ja miten joukkueet uskaltavat nostaa ensi kaudelle nuoria
vakiokokoonpanoon. Bluesin esimerkin mukaisesti ei menestymisen pitäisi olla
ainakaan täysin poissuljettu vaihtoehto silloin, kun nuorille annetaan luottoa.
Helsingin maalivahdit:
Kauden alussa puhuttiin Markkasesta koko liigan kovimpana
värväyksenä ja Lundellista taas vaihteeksi joukkueen pahimpana menestymisen
esteenä tai vankimpana tukipilarina mielipiteestä riippuen. Soppaan kuitenkin
tippui tasaisen varmasti uusia aineksia pitkin kautta ja puhuttavaa riitti.
Markkanen oli melko epävarma pitkin kautta ja Hoviselle vaadittiin enemmän
näytönpaikkoja. Kesken kautta hankittiin Saipassa pieneen rooliin jäänyt
Puurula. Vielä kun Markkanen loukkaantui ja Puurula pelasi odotuksiin nähden
maagisesti pudotuspeleissä, oli eri keskustelupalstat täynnä spekulointia ja
herjan heittoa puolin ja toisin. Lundell jakoi taas kauden aikana mielipiteitä,
mutta loppua kohden alkoi keskustelu kääntyä yhä jyrkemmin miestä vastaan.
Ahlqvist sai näytönpaikan ja käytti sen lähes täydellisesti. Täydelliseen
draamaan tämä ei vielä riittänyt, vaan Ahlqvist sairastui pahasti samalla kun
Lundell oli selän takia telakalla. HIFK:n maalille nousi liigatasolla
katsomaton kortti Niemisen muodossa ja tuhkimotarina oli valmis. Mies torjui
kuin aikamies ja luultavasti ensimmäisen kerran sitten Thomasin ja osittain
Vokounin HIFK:n maalilla oli mies, johon lähes kaikki joukkueen kannattajat
näyttivät luottavan.
Kärpät:
Mitä tästä joukkueesta nyt oikein voikaan sanoa? Selkeästi
paras runkosarjassa, pudotuspeleissä rullasi tankin tavoin eteenpäin ja
kruunasi kautensa mestaruuteen vakuuttavan finaalisarjan jälkeen. Joukkueen
peli ei näyttänyt erityisen maagiselta, mutta tuloksien valossa se oli tappavan
tehokasta. Joukkueeseen kesken kauden hankitut pelaajat onnistuivat hyvin ja
joukkueesta on kesken kauden ulostettua Novakia lukuun ottamatta vaikea löytää
epäonnistujia. Tarkki sai kritiikkiä osakseen kesken kauden, mutta lopulta
palkittiin täysin ansaitusti pudotuspelien parhaana pelaajana. Vaikka
joukkueesta moni pelaaja tuleekin vaihtamaan joukkuetta ja ensi kaudelle tulee
uusi valmentaja, on Kärpät vahvan organisaatiotason osaamisen ansiosta ensi
kaudellakin ennakkoon yksi vahvimmista mestarikandidaateista.
Blues:
Vaikka joukkue lopulta jäikin ”vain” hopealle, voidaan
Bluesista puhua kauden sensaationa. Paperilla joukkue oli heikentynyt
edellisistä kausista, joukkueeseen tuli paljon nuoria pelaajia, valmentaja oli
lähes täysin katsomaton kortti päävalmentajana ja ennakkokaavailuissa Blues
olisi taistellut suorasta pudotuspelipaikasta. Lopulta runkosarjan toinen sija,
molempien Helsingin joukkueiden tiputtaminen pudotuspeleissä ja hopean
saavuttaminen olivat kuitenkin enemmän kuin kukaan Espoon ulkopuolelta uskalsi
odottaa. Koko kauden ilmettä kuvasi hyvin välieräsarja Jokereita vastaan.
Joukkue oli jo 3-1 tappioasemassa otteluvoitoissa, mutta silti nousi
vakuuttavalla pelillä finaaleihin ja käytännössä murskasi narripakan.
Joukkueesta nousi esille monia uusia nimiä, niin nuoria lupauksia kuin
kokeneempiakin liigapelaajia. Kauden alussa esimerkiksi Heiskasen, Alangon,
Kuoppalan, Viitaluoman ja Rajamäen ei pitänyt olla sen tasoisia pelaajia, että
he muodostaisivat mestarikandidaatin rungon. Toisin kuitenkin kävi. Vanhan
sanonnan mukaan Blues pettää aina, mutta eiköhän nuo puheet ole nyt syytä
unohtaa ainakin yhdeksi kaudeksi. Blues oli joukkuetasolla tämän kauden
selvästi suurin positiivinen yllättäjä ja joukkueen hopeaa voisi verrata Ässien
muutaman kauden takaiseen hopeaan. Finaalitappiosta huolimatta se oli lähes
mestaruuteen verrattavissa oleva saavutus.
Raimo Helminen:
Jo hyvissä ajoin selvisi, että tästä kaudesta tulee Raipen
viimeinen. Kun Ilves hävisi ratkaisevan puolivälieräottelun Kärpille, ainakin
omissa silmissäni Ilveksen tippuminen tai Kärppien jatkoon meneminen ei ollut
SE juttu, vaan Raipen vetäytyminen kentiltä. Miestä ei turhaan olla sanottu
Euroopan Gretzkyksi. Uraan mahtui niin henkilökohtaista glooriaa kuin
joukkuetasonkin menestymistä aina maailmanmestaruudesta lähtien. Vuodet
alkoivat näkyä pikkuhiljaa Ilveksen ikonissakin, mutta monipuolisuutensa
ansiosta Raipe pystyi silti pelaamaan liigaa jopa hämmästyttävän hyvällä
tasolla. Mies ei enää ehkä haastanut tosissaan pistepörssin kärkeä, mutta
alemmissa kentissä ja erikoistilanteissa näytti, että ikä on vain lukuja
paperilla. Pelillisesti ja varsinkin henkisesti miehen olisi suonut jatkavan
vielä ainakin yhden kauden.
HIFK:n fanit:
HIFK:n faneja on välillä sanottu sokeiksi oman joukkueensa
toimien suhteen, mutta ainakin tämän kauden perusteella asia ei ole aivan näin
yksioikoinen. HIFK:n peliesitykset ja pelitapa eivät olleet sillä tasolla,
johon oli totuttu vuosikymmenten saatossa. Huonot tulokset olisi vielä voitu
hyväksyä, mutta huonot tulokset yhdistettynä valmennuksen valintoihin
peluutuksen ja pelitavan saralla saivat lopulta joukkueen kannattajat
protestoimaan huimalla tavalla. Baxterin ja Matikaisen eroa vaadittiin kovaan
ääneen ja vaatimusten tueksi joukkueen kannattajat myös alkoivat äänestämään
jaloillaan ja keräämän adresseja. Lopulta Matikainen erotettiinkin ja HIFK:n
peli piristyi hetkeksi. Saa nähdä miten uusiutunut HIFK saa ensi kaudella
yleisön taakseen, ainakin valtaosa on enemmän kuin tyytyväisiä
organisaatiotasolla tapahtuneisiin muutoksiin.
Vaikka kauden alussa en itse ainakaan osannut odottaa aivan näin tapahtumarikasta kautta, täytyy nyt ainakin huilata hetki. Muuten voi MM-kisoissa alkaa painaa ylikunto. Kirjoitettavaa olisi saanut vielä ”Hirsovitsista”, Laatikaisesta, Ojasesta tai monista muista seikoista, mutta sekä omien rajallisten mahdollisuuksien ja lukijoiden mielenkiinnon takia paljon enempää ei ollut varaa kirjoittaa. Lopuksi vielä tahtoisin esittää toiveen: toivottavasti tulevat liigakarsinnat lisäävät entisestään liigan viihdearvoa. Tästä jos päästään vielä ylöspäin, niin ei pitäisi olla valitettavaa.
Kommentit