18.3.2008 Nelosen sivuilla julkaistiin ote Euroopan yleisömääristä. Tässä selvityksessä Jokerit ylsivät sijalle 8., muita suomalaisia ei kärkikympissä ollut. Kärkipaikan vei sveitsiläinen Bern, joka pystyi lähes 17 000 katsojan hallin täyttämään keskimäärin 15 939 katsojalla. Toiseksi tuli saksalainen KölnerHaie (12 317), kolmanneksi länsinaapurin Frölunda Indians (11 688) ja neljänneksi saksalainen Adler Mannheim (11 639). Jokereiden keskiarvo oli 8 591.Uutinen ei kauheasti yllätä. Suuren markkina-alueen ja liigan isoimman hallin omaavana joukkueena Jokerit totuttuun tapaan kiinnosti lukumääräisesti yleisöä eniten. Tästä kuitenkin herää kysymys, miten suomalaisten pitäisi tulevaisuuessa toimia hallien yleisökapasiteetin kanssa? Tällä hetkellä Jokereiden keskiarvolla peitetään alle 70% hallin kapasiteetista ja tunnelma isossa hallissa ei aina ole sitä, mitä voisi maan ykköslajin ja suurimman kaupungin suurimmassa hallissa olettaa olevan.

Jos vertailukohdaksi otetaan Ruotsi, ollaan täällä jäämässä hallien suhteen pian jalkoihin. Tämä ei palvele suomalaista jääkiekkoilua pitkällä aikavälillä, vaan antiikkisesta hallikannasta saattaa tulla liigaseuroille rasite muiden uusiessaan omiaan tai rakentaessaan uusia. Tällä hetkellä esimerkiksi Tampereella ollaan suunnittelemassa uutta hallia ja ainakin Jyp on ilmoittanut tulevista parannuksista. Jotain konkreettista pitäisi kuitenkin pian tapahtua, jotta muut maat eivät karkaisi menojaan. Tampereelle pitäisi hallin rakennustoimet saada pian pystyyn ja vanhoja halleja ei voida vain korjata loputtomiin. Monilla liigapaikkakunnilla onkin tällä hetkellä halleja, joiden uusiminen ajan vaatimuksiin on erittäin vaikeaa rakenteiden ja tilojen tullessa vastaan.

Hallikannan ajanmukaistamisella ei pelkästään luoda pelaajille ja maksavalle yleisölle houkuttelevampaa pakettia, vaan myös saadaan taloudellista hyötyä sopivilla omistussuhteilla. HIFK esimerkiksi kärsii tällä hetkellä siitä, että se ei omista halliaan. Tällöin esimerkiksi oheismyynnistä rahat menevät toisten taskuihin. Lisäksi HIFK ei voi vain myydä hallinsa nimeä maksaville yrityksille Hartwall Areenan tyyliin. Tuskinpa kovin moni fanisi pistäisi pahakseen, jos HIFK pelaisi esimerkiksi ”Koff centerissä” ja saisi siitä vielä rahaa pelaajahankintoihin.

Suurin ongelma jokaiselle seuralle on rahoituksen saaminen. Ilman vakuuksia esimerkiksi konserttien tai muiden oheistapahtumien lipputuloista rahoittajia on vaikea houkutella liigan peräpään joukkueiden hallin rakennusprojektiin. Lisäksi suuri velka saattaa asettaa joukkueet niin sanotusti kiven ja kirveen väliin pitkäksi ajaksi, jolloin esimerkiksi pelaajabudjettia voi olla vaikea nostaa. Toisena käytännön ongelmana on tietyissä kaupungeissa tilan puute hyviltä paikoilta. Jos HIFK esimerkiksi tahtoisi nyt rakennuttaa hallin Helsingin keskustaan, olisi tonttimaan hankinta enemmänkin kuin vaikeaa. Joko kulkuyhteydet eivät olisi riittävät, HIFK:n imago juuri stadilaisena joukkueena kärsisi tai rakennuksia pitäisi purkaa pois tieltä. Käytännössä paras paikka olisi nykyisen hallin tilalla, mutta kaupunki tuskin suostuisi purkamaan perinteikästä kohdetta.

Jos jätetään rakennusvaiheen ongelmat sikseen, pitäisi alkaa miettiä hallin kokoa ja rakennetta. Kirkkonummen halli ja osittain myös Hartwall Areena toimivat huonoina esimerkkeinä siitä, miten hallisi tulisi rakentaa. Kirkkonummen halli on muuten Mestikseen [tätä kirjoittaessa Salamat pelaavat karsintoja] erittäin sopiva rakenteellisesti, mutta katsojien tielle on jostain kumman syystä saatu rakennettuja palkkeja estämään näkyvyyttä. Kaikilla paikoilla tästä viasta ei ole haittaa, mutta hallin kokonaisprofiilin kannalta nämä ovat riesa. Hartwall Areena puolestaan kärsii koostaan. Isoon halliin tulee liian helposti ”yksinäinen” tunnelma, kun huudot eivät kuulu samalla tavalla kuin tiiviissä hallissa ja pahimmillaan viereiseen katsojaan on monia metrejä. Tietenkin peliä on tällöin helppo rauhassa analysoida, mutta väittäisin, että suuri enemmistö yleisöstä on muista syistä paikalla, eikä pelaajillekaan hiljainen halli ole kaikista mieluisin. Toisaalta jos halli on alkujaankin liian pieni, saattaa kiekkokuumeen iskiessä tästä olla suoria taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi esimerkiksi suuria nimiä voisi olla vaikea vetää näihin halleihin konsertoimaan, kun Helsingissä olisi yli 10 000 ihmistä loppuunmyydyssä hallissa.

Hallikeskustelu itsessään on kaltaiselleni maallikolle usein liian monimutkaista. Jos projektia pitää alkaa miettimään ilman tarvittavaa taustatietoa, yleensä mennään pahasti metsään ja ammattilaiset saavat korjata jälkiä myöhemmin. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei siis todellakaan ollut ratkaista Suomen hallikannan uudistamiseen liittyviä ongelmia, vaan pikemminkin heittää ilmoille ajatuksia siitä, mitä voitaisiin tehdä.